Uutiset

EU:n maataloustuki suosii suuria ja rappeuttaa pientilat elinkelvottomiksi

Suomessa maksettavat maatalouden tuet eivät ole balanssissa. Tukea annetaan varsin runsaasti sellaisille tiloille, jotka jo muutenkin tulisivat toimeen omillaan.

Yhden suuren yksikön tuella voitaisiin nostaa jaloilleen lukuisia nykymittakaavalla pientiloiksi katsottavia maatalousyrityksiä. Tällä hetkellä tilanne on se, että pientiloille maksettavat tuet jäävät niin niukoiksi, ettei niillä kykene edes kunnolla hoitamaan rakennusten kunnossapitoa, saati hankkimaan siemenviljaa, lannoitteita, kalkkia puhumattakaan koneinvestoinneista, jotka ovat monella tilalla nykytuilla mahdottomuus.

Pientiloilla käytetään hyvin paljon vanhoja koneita. Rakennukset ränsistyvät ja tämän myötä työturvallisuusriskit kasvavat. Monelta tilalta käydään sen ulkopuolella töissä, jotta talo pysyisi jaloillaan. Pelkkä maatilatalous ei tuo perheelle elatusta.

Tämä on väärän maatalouspolitiikan tulosta. Tukien tarkoitus on auttaa tiloja tuotannon ylläpitämisessä, jotta meillä olisi kriisiaikanakin leipää pöydässä. Nyt tukipolitiikka tekee sen, että suurtilalliset, joilla muutenkin on jo pääomaa, kartuttavat sitä tuilla lisää ilman, että tuotanto kasvaa.

Pientilat rappeutuvat, eivätkä kykene nostamaan tuotantoaan edes siedettävälle tasolle. Sadoista ei jää lainkaan katetta viljan hintojen ollessa pohjalukemissa. Tulevaisuudenkuva onkin varsin ankea.

Pientilat kaatuvat isojen alta ja kun maita yhdistellään, tulee suurtiloista paikallisia monopoleja. Tämä aiheuttaa sen, että maataloustuotteiden hintoja ohjaileekin suurtilojen pieni ryhmä ja ruuan hinta nousee jyrkästi.

Suurtilojen keskittymissä on myös ongelmana haavoittuvuus. Jos tuotanto keskitetään tulevaisuudessa vain suuryksiköihin, ongelmatilanteissa voidaan joutua turvautumaan ulkomaiseen maataloustuotantoon, tuontiruokaan. Se voi käydä hyvinkin kalliiksi kansalaisille. Ehdottomasti ainoa oikea tie tukipolitiikassa on puuttua epävakaaseen varojen jakamiseen siten, että pienemmätkin tilat kykenisivät tuotantoon ja parempiin katetuottoihin nykyaikaisin välinein.

Presidentti Urho Kekkonen ymmärsi pientilojen merkityksen omavaraisen leivän turvaajana kansalle sota-ajan ja pulavuosien jälkeen. Eduskunnassa laadittiin järjestelmät turvaamaan kansallista omavaraisuutta. Suomi elää edelleen leivästä, maidosta ja lihasta. Niiden tuottamiseen tarvitaan kaikkia niitä tiloja, jotka siihen kykenevät, varsinkin kun maan väkiluku kasvaa koko ajan.

Nyt ollaan ajautumassa pahaan ongelmatilanteeseen jos asiaan ei puututa pikaisesti. Maa velkaantuu, kun eletään lainaeväillä. Maaseutu ei houkuta nuoria jatkamaan tiloja, joihin EU-kriteereiden mukaan pitäisi investoida. Velanotto ei takaa elinkelpoisuutta.

Suomi on jo muutenkin luisunut liikaa EU:n kassaran alle taitamattoman politiikan seurauksena. Oli virhe liittyä isoon valtakeskittymään, jos siellä ei osata, saati ymmärretä pitää oman maan maatalouselinkeinon puolia. Lämpimien maiden mittapuut eivät sovi ohjenuoraksi suomalaiseen maatalouteen.

Paras myyntivaltti Suomella on terveen maatalouden tuottama puhdas ruoka. Siitä on ulkomailla kova kysyntä, miksi kysyntään ei vastattaisi? Se joka tuottaa puhdasta ruokaa, on arvostuksen yläpäässä. Ilman oikein kohdennettuja tukia maatalous katoaa ja sen myötä perheviljelmiin perustunut ruokaomavaraisuus.

Juha Tuuliainen

Janakkala

Päivän lehti

3.4.2020