fbpx
Uutiset

EU:n uskottavuus yhä vaakalaudalla

EU:n kiistelty vanha vakaus- ja kasvusopimus siirtyi asiallisesti sunnuntai-iltana historiaan EU-maiden valtiovarainministerien kymmentuntisen rutistuksen jälkeen. Ministerit tekivät sen, minkä pakko vihdoin ja viimein saneli. Kun EU-maiden talouden entiset pelisäännöt oli viime vuosina haudattu, ministereiden oli löydettävä yhteisymmärrys uudesta vakaus- ja kasvusopimuksesta pelkästään yhteisön uskottavuuden turvaamiseksi.

EU:n tilannetta kuvaa osuvasti valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.), joka oli tyytyväinen yksin siihen, että sopu syntyi. Vaisuun hymyyn taipunee koko EU:kin: Brysselin huippukokous hyväksynee ministereiden sopimuksen tällä viikolla.

Kalliomäen lausunnon perusteella rima ei kuitenkaan tässä asiassa ollut erityisen korkealla. Kalliomäen mielestä sunnuntainen ratkaisu ei vesitä alkuperäistä sopimusta. Juuri näin kuitenkin kävi, mikä on kyettävä EU:ssa myöntämään. Nyt on aika arvioida vain sitä, kuinka paljon vakauden ja kasvun asiakirjaa erilaisilla höllennyksillä ehkä suorastaan mitätöitiin.

Vakaus- ja kasvusopimuksen keskeinen tehtävä on EU-maiden budjettikurin vaaliminen. Sopimuksesta tehtiin aikanaan EU:n kivijalkaa suurten EU-maiden, kuten Saksan, Ranskan ja Englannin, vaatimuksesta. On suorastaan surkuhupaisaa, että sopimuksen rukkaamista vaati Saksa, joka on jo kolmena vuonna ylittänyt budjetissaan EU:n alijäämärajan. Sopimusta on rikkonut myös Ranska.

Vakaus- ja kasvusopimuksen kohtalo antaa vakavan aiheen kysyä, kuinka kunniakkaasti ja vastuullisesti ennen muuta Saksa kantaa vastuunsa yhtenä johtavana EU-valtiona. Maan vaikeita talousongelmia ei ole aihetta vähätellä, mutta voi vain kuvitella, millainen oppimestari Saksa olisi ollut pelisäännöistä piittaamattomalle pienelle EU-maalle. Sille olisi monella suulla korostettu, että vakaus- ja kasvusopimusta on kaikissa oloissa pilkun tarkasti noudatettava.

Saksa oli kirjoittamassa alkuperäistä vakaus- ja kasvusopimusta, ja nyt asiakirjaa sen vaatimuksesta muutettiin. Hyvällä tahdolla voitaisiin kiistää sopimuksen vesitys, mutta tälläkään tulkinnalla ei voi kiertää toista kiusallista kysymystä: kuinka uusi budjettikuri kestää EU-maiden talouden myrskyjä? EU:ssa tehtiin nyt ennakkopäätös siitä, että vakaus- ja kasvusopimusta voidaan aina tarvittaessa muuttaa, jos sen noudattaminen on varsinkin suurelle EU-maalle liian iso tehtävä.

EU:ta koettelee edelleen uskottavuuskriisi. Unionin on kyettävä pitämään kiinni uudesta vakaus- ja kasvusopimuksesta. Muuta vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan ole. EU:n on muutenkin kyettävä punnitsemaan aiempaa tarkemmin mikä on mahdollista ja mikä ei.

EU:n on myös kyettävä tekemään kipeitäkin ratkaisuja nopeasti. Minkä ihmeen takia vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamista piti odottaa näin kauan? Kuvitteliko joku, että jokin taikatemppu pelastaa Saksan talouden ja samalla vakaus- ja kasvusopimuksen?

Menot