Uutiset

Euroalue kohti liittovaltiota

Euroskeptikot ovat saaneet nousevia virtauksia siipiensä alle muutamien jäsenmaiden velkakriisistä.

Kriittisesti unioniin suhtautuvat haluaisivat potkaista kriisimaat ulos rahaliitosta, jopa unionista ja sanoa hyvästi yhteisvaluutalle.

Muutamien euromaiden kriisistä on haluttu tehdä euron kriisi. Niinhän ei asia ole. Itse asiassa rahaliitto on se väline, jolla ongelmapesäkkeet voidaan hoitaa ja ehkäistä jatkossa vastaavien virheiden toistuminen.

Lääkkeet on jo aikoja sitten keksitty: ylikansallisen kontrollin ulottaminen jäsenvaltioiden budjetteihin, kasvu- ja vakaussopimuksen raja-arvojen ylittämisen sanktiointi, verotuksen harmonisointi jne.

Keinoja on, mutta löytyykö poliittista tahtoa ajaa nämä uudistukset läpi. Vaikeiden päätösten nuijimiseen on nyt sikäli otollinen hetki, että ongelmat ovat suuria ja toimivat keinot ongelmien korjaamiseksi vähissä.

Nyt voidaan jäsenmaissa tarttua ratkaisuihin, jotka hyvänä aikana tyrmättäisiin äänestäjiä kosiskelevalla nationalismilla.

EU:n on kuljettava kohti liittovaltiomallia, jossa kansallista päätöksentekoa ja kontrollivaltaa siirretään unionitasolle.

Euroskeptikkojen malli siis on päinvastainen. Esimerkiksi perussuomalaisten Timo Soini on esittänyt, että Kreikan kaltaiset holtittomasti eläneet maat on potkittava pois unionista.

Ihan kuin näiden maiden velkaongelmat häviäisivät saman tien. Eivät velat mihinkään häviä, vaan Kreikkaa lainoittaneet saksalaiset ja ranskalaiset pankit ovat ihan samoissa ongelmissa riippumatta mihin blokkiin Kreikka kuuluu tai kuuluuko mihinkään.

Talous on nykyisin globaalia ja talouden häiriöt heijastuvat välittömästi kaikkialle maailmaan. Kun Yhdysvalloissa pankit ajautuivat huonoista sijoituksista ahdinkoon vuoden 2008 syksyllä, pyyhkäisi finanssimyrsky läpi maailmantalouden ja aiheutti syvän taantuman myös meillä.

Tällaisessa maailmassa on nimenomaan pienien maiden etu, että ne voivat suurten kanssa tasavertaisesti liittoutumalla vaikuttaa koko maanosaa käsittäviin ratkaisuihin. Muun muassa yritysverotuksen harmonisointia viedään nyt unionissa eteenpäin Suomen aloitteesta.

Myös ympäristön suojeluun liittyviä ratkaisuja voidaan tehokkaimmin toteuttaa eteenpäin EU:n kaltaisissa valtioiden yhteenliittymissä.

Demokraattisen päätöksenteon näkökulmasta liittovaltiokehitys on kieltämättä ongelmallinen.

Mitä etäämmälle päätöksentekoa viedään, sen heikommaksi jää poliittinen kontrolli eli kansalaisten kyky seurata päätöksentekoa ja arvioida päätösten vaikutuksia omaan jokapäiväisen elämään.

Tätä ongelmaa ei pidä vähätellä, mutta ei pidä myöskään luulotella, että impivaaralainen markkasuomi olisi vielä mahdollinen ja toisi vastakin leivän ja hyvinvoinnin suomalaisille. Tulevaisuuteen ei pidä koskaan suunnata perutuspeiliin katsomalla.