Uutiset

Euroalueen ongelmilla politikoidaan

Suuri valiokunta kokoontuu huomenna päättämään Suomen kannasta eurokriisin hoidossa. Pääperiaate on ja pysyy: lisälainoille on saatava takuut ja sijoittajavastuista pidetään kiinni.

Tämä viesti viedään sitten torstaina euromaiden johtajien kriisikokoukseen.

Pääperiaatteesta ei suuressa valiokunnassa synny suukopua. Kopua sen sijaan syntyy opposition uhkakuvien maalailusta. Niin suuren valiokunnan keskustalainen varapuheenjohtaja Antti Kaikkonen kuin Kaikkosen puoluetoveri Mauri Pekkarinenkin spekuloivat Kreikan ajautumisella velkasaneeraukseen, lähtöön eurosta ja euroalueen hajoamisesta.

Provokatiivisia puheita hädän hetkellä, sanovat hallituksen edustajat. Eikä ihme. Nyt kun pitäisi keskittyä kaikella tarmolla Kreikan kriisin hoitamiseen ja Euroopan pankkikriisin ehkäisyyn, politikoidaan populistisesti äärimmäisen vakavilla asioilla.

Sen suurempia ovat otsikot, mitä mustempana euroalueen tulevaisuus nähdään. Keskusta ja perussuomalaiset kilpailevatkin nyt siitä, kumpi osaa synkemmin värein euroalueen tulevaisuutta maalata.

Keskustan uskottavuuden päälle moiset puheet helposti käyvät, koska vielä edellisessä hallituksessa keskustalaisten puheissa oli päinvastainen sävy.

Huvittavuuksiin meni puolueen presidenttiehdokaskandidaatiksi ilmoittautunut Paavo Väyrynen, joka totesi perussuomalaisten tulleen hänen aikaisemmille eurolinjoilleen.

Keskustan vaalitappion pääsyy oli siinä, että puoluetta aiemmin äänestäneet jäivät kotiin. Persuihin karkasi vain pieni osa. Soinin kyljessä kihnaaminen voi nyt viedä loputkin uskottavuuden rippeet.

Soini on tehnyt eurosta ja EU:sta syntipukin kriisimaiden ongelmiin. Ihan samaa virttä veisaa Väyrynen. Molemmat vetävät pahasti nuotin vierestä. Muutamien EU-maiden ongelmat ovat osa yleistä talouskuplaa, jossa rahatalous irtosi reaalitalouden napanuorasta.

Halpaa rahaa pumpattiin markkinoille vastikkeetta.

Ensin puhkesi Yhdysvaltain kupla, ja sen jälkeen tauti levisi Eurooppaan.

On turha luulla, että ongelmat katoavat, jos Kreikka katoaa euromaiden joukosta. Velkataakka jäisi joka tapauksessa. Erona olisi vain se, että Kreikan oma valuutta drakma devalvoituisi kymmeniä prosentteja euroon ja dollariin nähden.

Eli maa olisi entistä syvemmässä velkamontussa maksukyvyttömänä.

Se olisi suuri riski jopa maailmantaloudelle. Pankkikriisin ja laman uhka kasvaisivat potenssissa.

Siksi euromaat ja maailmanpankki yrittävät pitää Kreikkaa pinnalla kaikin mahdollisin keinoin. Se on taloudellisesti vähemmän tuhoisaa kuin uusi lama.

Nyt pitäisi oppositionkin vastata siihen, miten Suomi selviää pienimmin vaurioihin kriisimaiden velkaongelmasta. Vastaukseksi ei kelpaa nyt nähty medianäkyvyyden hakeminen kriisivaihtoehtojen pohdiskelulla.