Uutiset

Euron kohtalo ratkeaa jälleen

Euron aika käy vähiin.

Euron tulevaisuus ratkeaa.

Euroopan talouskriisissä ratkaisun hetki.

Siinä otsikoita, joilla media viestittää lyhyesti Euroopan talouden kurjasta tilanteesta.

Otsikoissa ei ole mitään vikaa, ne ovat – valitettavasti – vain kovasti käytössä kuluneita. Lukijat ymmärrettävästi kysyvät, kuinka monta kertaa euron edessä siintää kohtalon hetki.

Otsikot ovat syntyneet siinä vakaassa uskossa, että paine on noussut niin korkeaksi, että eurooppalaisten politiikkojen on tehtävä ratkaisuja kärjistyvien talousongelmien ratkaisemiseksi.

Kerta toisensa jälkeen paine ei ole yleisestä arviosta huolimatta ollut riittävän korkea. Päättäjät ovat siirtäneet pakolliseksi lasketut ratkaisut euroalueesta huomisen esityslistoille.

Se on käynyt kautta maailman järkyttävän hyvin selväksi, että eurooppalaisessa yhteisössä on äärimmäisen vaikea sopia ratkaisuja ikävistä asioista.

Päätöksiä niin eurosta kuin euroalueen talouskriisin perimmäisistä ongelmista pitäisi syntyä seuraavan kerran ensin viikon perjantain EU:n huippukokouksessa.

Mitä on odotettavissa, siitä ei ole minkäänlaista varmuutta. Ilmassa sinkoilee vanhoja ja uusia esityksiä, yhdenkään takana ei ole tarpeeksi laajaa poliittista tukea.

Terveen järjen valossa aika on loppumassa, päättäjät eivät tätä näytä aidosti tunnustavan, sillä vitkuttelu jatkuu.

Olisiko yllättävää, jos tuleva huippukokouskin siirtelisi pilkkua ja rankat linjat jäisivät vetämättä?

Ratkaisumallien etsinnässä on aivan vakavalla mielellä ehdotettu EU:n perussopimusten rukkaamista.

Tällä tiellä ei voi olla vastassa kuin kivikova betoniseinä, sillä sopimusten muuttaminen kestää mielikuvituksellisen nopeassakin aikataulussa ainakin puoli vuotta.

Eurooppalaisten poliitikkojen käteen ei jää asiallisesti kuin yksi mahdollisuus: taloutta koskevista ratkaisuista on sovittava valtioiden keskinäisellä sopimuksella.

Tämä ei ole kuitenkaan koko kuva, sillä velkakriisin kukistamisen aloittamiseksi tarvitaan myös Euroopan keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n apua.

EKP:n ja IMF:n suuntaan on turha vilkuilla siinä toivossa, että näissä järjestöissä otetaan koppi pelastusrenkaasta. EKP ja IMF ovat hyvin kyydissä mukana talouden tilan korjausta tukemassa, jos suunnasta syntyy vain kestäviä ratkaisuja.

Käsin kosketeltava epävarmuus tulevasta antaa luvattoman paljon tilaa äärimmäisillekin puheille. Näihin lukeutuu Ålandsbankenin johtajan Stefan Törnqvistin laskelma euron kaatumisesta peräti 80 prosentin todennäköisyydellä.

Harvoin on jätetty hallituksen vastattavaksi välikysymystä niin epävarmoissa olosuhteissa kuin nyt. Perussuomalaisen tapa kaupata äänestäjille markkaa paluuna paratiisiin on vaikeiden asioiden äärimmäistä yksinkertaistamista. Politiikassa näin voi tehdä.