Uutiset

Euroopan viimeinen diktaattori – mikä Aleksandr Lukashenko oikeastaan on miehiään?

Tiedot presidentin henkilöhistoriasta vaihtelevat lähteen mukaan. Lukashenko on itsekin maininnut syntymäpaikakseen kaksi eri kylää.
Presidentti Aleksandr Lukashenko ei ole nyt erityisen suosittu mies kotimaassaan Valko-Venäjällä. Kuva on sunnuntain mielenosoituksesta Minskistä. Kuva: TATYANA ZENKOVICH / EPA
Presidentti Aleksandr Lukashenko ei ole nyt erityisen suosittu mies kotimaassaan Valko-Venäjällä. Kuva on sunnuntain mielenosoituksesta Minskistä. Kuva: TATYANA ZENKOVICH / EPA

Mitä mieltä Valko-Venäjän 65-vuotias presidentti Aleksandr Lukashenko on koronapandemiasta?

Ainakin vielä kevättalvella hän oli sitä mieltä, että taudin torjumiseksi tulee juoda vodkaa päivittäin: ”Näetkö täällä viruksia lentelemässä?” hän kuittasi jääkiekko-ottelun lomassa. Kesällä hän kuitenkin kertoi sairastuneensa tautiin itse – mutta ilman oireita.

Lukashenko on hallinnut Valko-Venäjää vuodesta 1994. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin mukaan maassa ei ole pidetty yksiäkään vapaita vaaleja sen jälkeen, kun hän nousi valtaan 26 vuotta sitten. Häntä onkin kutsuttu Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi.

Monet Lukashenkon henkilöhistoriaan liittyvät tiedot ovat epävarmoja, sillä on itsekin muuttanut elämäntarinaansa useaan otteeseen.

Alkujaan kertoi syntyneensä vuonna 1954 Aleksandrian kylässä Dneprin varrella, mutta vuonna 1997 julkaistun ”virallisen” elämäkerran mukaan syntymäkylä onkin Kopys.

Yhtä epävarman tiedon mukaan Lukashenko kasvoi ilman isää ja sai sukunimensä äidiltään.

Työskenteli nuorena siellä ja täällä

Vuonna 1975 nuori mies joka tapauksessa valmistui Mahiljoun pedagogisen instituutin historianlaitokselta. Sittemmin hän nai opiskelijatoverinsa Galinan. Pariskunnalla on kaksi poikaa.

Miehen c.v. ei mahdu yhdelle paperiarkille.

Hän työskenteli Neuvostoliitossa muun muassa lukuisissa alemmissa valtion tehtävissä, kommunistisen nuorisojärjestön Komsomolin ohjaajana, upseerinarvoisena poliittisen työn tekijänä rajavartiojoukoissa ja Neuvostoliiton armeijassa sekä kolhoosin varajohtajana, rakennustarviketehtaan varajohtajana ja puoluesihteerinä kollektiivitilalla.

Vuonna 1985 hän valmistui Valko-Venäjän valtiollisesta maatalousakatemiasta kolmen vuoden kurssien jälkeen. Viisi vuotta myöhemmin hänet valittiin Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan korkeimpaan neuvostoon. Se oli yksi poliittisen uran ensimmäisistä isoista etapeista.

Outo lintu sekä Kremlille että Brysselille

Lukashenko on hallinnut Valko-Venäjän parlamentin perustuslaillisia valtaoikeuksia vuodesta 1996.

Niin muodoin hänellä on muun muassa valta päättää, kuka laskee vaaleissa äänet. Menettely on outo, mutta se sopii diktaattorin persoonaan.

Erään luonnehdinnan mukaan entinen neuvostokolhoosin johtaja on arvaamaton mies, jonka aatemaailmassa neuvostonostalgia, stalinismi ja natsismin ihailu sekoittuvat hämmentäväksi keitokseksi. Sopasta näyttää syntyneen pakkomielle suuresta johtajuudesta kansakunnan isänä, ja parhaiten sen voi näyttää vaaleissa. Toisaalta Lukashenko on osoittanut olevansa myös tarkkavainuinen poliitikko, joka osaa vedellä oikeista naruista.

Venäjää Lukashenko yritti aikansa lähentyä valtioliitolla ja tuomalla neuvostomenneisyyden jopa itsenäisen Valko-Venäjän valtiollisiin symboleihin kuten lippuun ja kansallishymniin. Silti suhteet Moskovaan ovat pysyneet etäisinä. Kenties myös Kreml on pitänyt presidenttiä liian arvaamattomana ja omintakeisena kumppanina.

Aika-ajoin Lukashenko on pyrkinyt myös lähentämään suhteitaan Euroopan unioniin. Pitkään markkinatalouden vastustajana esiintynyt presidentti muun muassa käynnisti talousuudistuksen, jonka yhtenä osana on yksityistäminen. Se ei lähtenyt käyntiin.

 

Lue myös: Jopa 200 000 protestoijaa vaatii presidentin eroa Minskissä – Lukashenko kieltäytyy uusista vaaleista, Putin lupaa Venäjältä sotilaallista apua

Päivän lehti

30.11.2020

Fingerpori

comic