Uutiset

Eurooppa-politiikalle suunta

Eduskuntavaalien tulos poiki poikkeuksellisen paljon kommentteja Pohjoismaissa ja koko Euroopassa. Perussuomalaisten murskavoitto ja hallituksen linjan tappio ei jäänyt ulkomaalaisilta tarkkailijoilta piiloon.

Osan arvioista voi ohittaa kärjistyksinä ja jopa virheellisinä. Perussuomalaisia on esimerkiksi turha leimata äärioikeiston edustajiksi, sillä puoluejohtaja Timo Soini on demokratian vankka kannattaja.

Kuvaa ei muuksi muuta se, että perussuomalaisten sisällä toimii myös muunlaisia politiikan voimia.

Keskeinen Euroopasta tuleva viesti on kuitenkin Suomelle tärkeä: nyt kysytään, mikä on Suomen Eurooppa-politiikan suunta.

Viesti Soinin EU-kielteisestä linjasta on otettu Euroopassa vastaan hämmentyneenä. Onko todella niin, että entinen vankkumaton eurooppalaisen yhteistyön kannattaja Suomi on vaihtamassa linjaansa?

Perussuomalaiset kuittasi vaalivoiton jyrkän EU-vastaisilla iskulauseilla. Puolue vihjaili markka-aikaan paluuta, EU:sta eroamista ja ennen kaikkea julisti, ettei Suomen pidä olla mukana Portugalin tukipaketissa.

Puolueen sisäinen asia on ratkaista linjanvedosta hallitukseen menolle tullut ongelma. Pelkkä ajatus, että kokoomus ja SDP siirtyisivät tässä asiassa perussuomalaisten leiriin, on sula mahdottomuus.

Kokoomuksen Jyrki Katainen tekikin tiistaina selväksi, että hänen johtamansa hallitus seisoo Portugalin tukipaketin takana.

Vaalituloksen ja tätä seuranneen – maan rajat ylittävän – keskustelun jälkeen on välttämätöntä, että Suomi tekee kaikkiin ilmansuuntiin selväksi Eurooppa-politiikkansa linjan ja suunnan.

Perussuomalainen vaalikampanjointi ruokki käsitystä, että Suomi voi komentaa eurooppalaista yhteisöä. Soinin mielestä Suomen tulee ilmoitusasiana julistaa Portugalin tukemisesta koottu paketti toimimattomaksi.

EU ei pyöri Suomen ympärillä suomalaisten poliitikkojen komennossa, ei ennen eikä jälkeen vaalien. Tällaisen kuvan piirtäminen on Soinilta vastuutonta politiikkaa.

Suomi on pieni maa niin EU:ssa kuin kaikessa muussakin kansainvälisessä toiminnassa – politiikassa tämänkin tosiasian tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Saattaa käydä niin, että Portugalin tukeminen järjestyy eurooppalaisin voimin ilman Suomeakin. Tätä vaihtoehtoa on jo hivenen lämmitetty.

Rintamakarkuruudesta seuraa lasku, joka lankeaa Suomen maksettavaksi ennemmin tai myöhemmin. Muun kuvitteleminen olisi äärimmäistä sinisilmäisyyttä.

Miksi EU sietäisi sitä, että Suomi napsii pullasta rusinat, mutta juoksee karkuun, kun vastoinkäymisissä on sovittava yhteistyössä kaikkia osapuolia palveleva ratkaisu?

Suomella, kuten kaikilla valtioilla, on valvottavana puhtaasti omia etuja EU:ssa. Ei ole lainkaan samantekevää, onko komissaari suomalainen vai ei. Suomelle on myös elintärkeää EU:n maatalouden tukipolitiikan linja. Etuja ei pidä saattaa vaaraan!