Uutiset

Eurossa ei ole vikaa, kontrollissa on

Eurojärjestelmä ei ole toimiva, eikä sellaiseksi tule, väittävät kriitikot.

Tällaisia väittämiä on helppo heitellä nyt, kun euroalue elää henkitoreissaan, eikä sen hajoaminenkaan ole poissuljettu mahdollisuus.

Järjestelmässä on kaksi ongelmallista kohtaa: keskuspankin korkopolitiikka, jolla se säätelee alueen hintavakautta ja jäsenmaiden sitouttaminen kasvu- ja vakaussopimuksen ehtoihin.

EKP:n on ollut vaikea käyttää korkoasetta, koska jäsenmaiden taloudet kulkevat niin paljon eri sykleissä. Joidenkin maiden talous on saattanut kasvaa kolmen, neljän prosentin vauhtia, kun joissain maissa kasvu on ollut miinusmerkkistä.

Prosentin ohjauskorko on vauhdittanut nollakasvun maita, mutta kuumentanut hyvin meneviä talouksia ja kiihdyttänyt inflaatiota.

EKP:n korkopolitiikkaa ovat säädelleet voittopuolisesti Saksan ja Ranskan taloudet.

Suurin syy kriisimaiden ongelmiin on kuitenkin se, että kasvu- ja vakaussopimuksen rajoja (julkinen velka ei saa ylittää 60 prosenttia, eikä budjettivaje kolmea prosenttia bkt:sta) ei ole noudatettu.

Saksa ja Ranska näyttivät 2000-luvun alkupuoliskolla huonoa esimerkkiä. Ne ylittivät rajat surutta, ja molempien maiden päämiehet antoivat vähätteleviä lausuntoja rajojen pitämisen tärkeydestä.

Rajoja pidettiin jopa talouskasvua hidastavina ja liian jäykkinä.

Puheisiin vaikutti paljolti äärioikeiston nostattama nationalismi. Henki oli sellainen, että mikään ulkopuolinen taho ei saa ohjata kansallista päätöksentekoa.

Valtaapitävät kuuntelivat äänestäjiä herkällä korvalla. Ylikansallisista kontrollijärjestelmistä oltiin hiljaa ja kansalaisia hellittiin päätöksillä, joihin ei itse asiassa ollut varaa.

Maastrichtin sopimuksen mukaan rahaliiton jäsenmaat sitoutuvat noudattamaan kasvu- ja vakaussopimuksen kriteereitä. Luotettiin pelkkään sanaan. Kun suurimmat jäsenmaat Saksa ja Ranska antoivat nopeasti ymmärtää, ettei rajoilla ollut lopulta merkitystä, sopimuksesta tuli paperi, jota tavataan käyttää saniteettitiloissa.

Jos euroalueella olisi eletty kasvu- ja vakaussopimuksen mukaan, merkittäviltä ongelmilta olisi vältytty kokonaan.

Nykyisestä tilanteesta ei päästä ulos, eikä tulevia ongelmia ehkäistä, ilman ylikansallista kontrollia. EU:n on jatkossa kyettävä puuttumaan jäsenmaiden velkaantumiseen ja tarkastamaan budjettien pitävyys. On puhuttu jopa euromaiden talousministeriöstä, jolla olisi kontrollivalta.

Ongelmallista tällaisissa järjestelmissä on se, miten käy demokratian. Helposti ihmiset kokevat, etteivät he kykene vaikuttamaan mitenkään siihen, miten kyseinen ministeriö toimii ja ketkä sitä johtavat.

Ilman jäsenmaiden kansalaisten tukea koko järjestelmä on heikolla pohjalla. Poliittisten päätösten kun tulee ohjautua äänestäjien tahdon mukaan.