Uutiset

Euroviisuista saa nyt jo tykätä

Lordi hämmensi viisuinstituutiota, jossa naisen pitää olla nainen, miehen mies ja laulun kertoa rakkaudesta.

Anna Muurisella on ollut elämässään vain yksi haave. Sitä hänellä on ollut aikaa miettiä junamatkoillaan Istanbuliin ja Ateenaan. Kun istuu kolme ja puoli tuskaista päivää junassa Euroviisuihin, alkaa kaivata helpompaa tapaa matkustaa.

– En voi lentää ja junamatkat ovat olleet minulle testi siitä, kuinka paljon oikeasti tykkään Euroviisuista. Olen aina tähdännyt siihen, että pääsisin ratikalla Euroviisuihin. Ja nyt se onnistuu. Siitä tulee hieno ratikkamatka, varmaan itken ilosta koko matkan.

Jasmine lauloi Suomen viimeiseksi Oslossa vuonna 1996.

Palataanpa siihen hetkeen, jolloin Lordi jäädytti helvetin. Niihin maagisiin Finland 12 points -sanoihin, joita suurin osa suomalaisista ei uskonut koskaan kuulevansa. Siinä vaiheessa kun 1,5 miljoonaa suomalaista tuijotti ruutua shokissa, kommentaattori ja Euroviisuasiantuntija Asko Murtomäki hurrasi selostuskopissa Jaana Pelkosen ja Heikki Paasosen kanssa.

– Ai mikä oli fiilis? Eiköhän sen voinut siitä huudosta päätellä, hän nauraa.

Euroviisututkija ja -fani Anna Muurinen katseli tuloslähetystä pressitilojen puolella ja videoi tuloslähetystä kameralle.

– Mun käteni alkoi täristä niin hirvittävästi, että jouduin lopettamaan kuvaamiseen. Lordin voitto oli jotakin aivan uskomatonta. Vieläkin alkaa itkettää.

Muurinen myöntää, ettei uskonut Lordin menestymiseen alusta asti. Hän pelkäsi, ettei arvovaltainen instituutio olisi valmis heville ja hirviöille.

– Siellä kun naisen pitää olla nainen, miehen mies ja laulun kertoa rakkaudesta.

Muurinen ja Murtomäki antavat kaiken kunnian hirviöille, jotka hoitivat pr-työn menestyksellä kotiin. Yleensä maan pitää saavuttaa uskottavuus sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon ennen kuin se voi voittaa. Suomelta uskottavuus puuttui, vaikka Marion Rung olikin laulanut Suomen kuudenneksi vuonna 1973.

– Lordi teki kaiken yhdessä vuodessa. Se juuri tekee Euroviisuista niin jännittävän instituution, kun koskaan ei pysty ennustamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu, Muurinen selittää.

Samalla kun hirviöt vapauttivat Suomen vuosikymmenien häpeästä, viisufanit ryömivät esiin piiloistaan. Lordi veti ruudun ääreen raavaita korstojakin, jotka ennen olivat nauraneet koko touhulle.

– Lordin voiton ansiosta yhä useampi suomalainen kehtaa tunnustaa katselevansa Euroviisuja, Murtomäki huomauttaa.

Politiikka on mukana viisukisoissa
Euroviisuharrastajia pro gradussaan tutkineen Muurisen mukaan viisujen harrastaminen oli hyvin yksinäistä ennen nettiä. Monet fanit saattoivat istua kotonaan verhot kiinni katselemassa lähetystä eivätkä uskaltaneet kertoa kenellekään intohimostaan.
Muurinen kehuu viisuharrastajien sitkeyttä ja itsepäisyyttä.

– Viisufanius vaatii heittäytymiskykyä. Pitää olla aika itsepäinen tyyppi, että uskaltaa puolustaa Euroviisuja. Itse olin viisivuotias, kun päätin, että Euroviisut on hyvä juttu ja minä en mielipidettäni muuta. Enkä ole muuttanut.

Tyypillistä viisuharrastajaa ei voi tunkea muottiin.

– Enimmäkseen ajatellaan viisujen olevan vain kaupungissa asuvien homomiesten juttu. Ei se ole niin yksioikoista, sillä Euroviisuharrastajat ovat yllättävän heterogeenistä porukkaa. Joukossa on niin maalla asuvia perheenäitejä kuin akateemisia kolmekymppisiäkin.

Sitkeimmät viisufanit eivät tyydy kotikatsomoon, vaan lähtevät itse kisoihin kannustamaan. Anna Muurinen on käynyt kuudella kisamatkalla vuodesta 2000. Kiovan hän jätti väliin, koska junamatka olisi repinyt hermot.

Muurinen haluaa säilyttää kisat eri maiden välisinä, eikä artistien, niin kuin on väläytetty.

– Kyllä Euroviisujen pitää olla sidoksissa maahan. Kun itse lähdin Tukholmaan, en ollut ollenkaan innoissani Nina Åströmin kappaleesta. Siellä se oli kuitenkin parasta maailmassa. Siihen liittyi talvisota, siihen liittyi isänmaa, hän hehkuttaa.

Politiikka on vyörynyt Euroviisuihin Balkanin maiden tultua mukaan.

– Kuulin Istanbulissa ensimmäisen kerran, kun yhdelle maalle buuattiin. Poliittiset kannanotot eivät kuulu Euroviisuihin. Ei se lavalla seisova kukkamekkoinen tyttö ole varmaan syypää maiden välisiin suhteisiin, Muurinen kiteyttää.

Euroviisut järjestävään EBUun eli Euroopan yleisradiounioniin kuuluu myös Pohjois-Afrikan maita, joista Marokko on ollut mukana Euroviisuissa. Asko Murtomäki ei osaa sanoa nähdäänkö jonakin päivänä kisoissa esimerkiksi Algeriaa, Tunisiaa tai Egyptiä.

– Toisaalta se on myös poliittinen kysymys. Nämä maat eivät voi osallistua, koska Israel on mukana kilpailussa.

Venäläisduo epäsuosiossa
Lapsesta saakka Euroviisuja seuranneet Muurinen ja Murtomäki ovat viisukonkareita, jotka ovat nähneet, millaisen valtaisan hässäkän laulukilpailu aiheuttaa paikan päällä. Kumpikaan ei osaa sanoa mieleisintä kansainvälistä viisuartistia. Ruotsin Carola Häggkvistia on ylistetty hänen sympaattisuudestaan, mutta Muurinen ei yhdy hehkutuksiin.

– Minä en ainakaan rakasta Carolaa. Tapasin Carolan Ateenassa, mutten siltikään rakasta häntä, viisufani hörähtää.
Yhteinen inhokki kuitenkin löytyy.

– t.A.T.u-duosta eivät pitäneet fanit eivätkä järjestäjät. He käyttäytyivät huonosti koko kisan ajan, Murtomäki muistelee.

– He eivät edes tulleet harjoituksiin. Välillä oli toinen kipeä, sitten ei ollakaan kipeitä ja kaikkea muuta sellaista, Muurinen lisää.

Latvian vuoden 2003 kisoissa tunteita kuohuttanut venäläiskaksikko sijoittui lopulta kolmanneksi. Järjestäjät lienevät tyytyväisiä siihen, etteivät tytöt esiintyneet alasti uhoamisestaan huolimatta.

Islannin Silvia Night shokeerasi Lordin ohella Ateenassa, tosin aivan eri syistä. Murtomäki naureskelee Silvia Nightin vetäneen aivan omaa show´taan, joka yritti olla huumoria, muttei onnistunut siinä. Muurinen myöntää pitäneensä Islannin biisistä ja Nightista siihen asti, kunnes neitokainen päästeli suustaan tökeröitä sammakoita.

– Ei ole reilua, että hänen tapaisensa artistit vievät kaiken palstatilan niiltä hyviltä artisteilta, jotka olisivat oikeasti sen ansainneet, hän napauttaa.

Juontajan mekolle kävi köpelösti
Anna Muurinen pääsee hartaasti odottamalleen ratikkamatkalle toukokuun 12. päivä, jolloin varsinainen viisufinaali järjestetään Hartwall Areenalla.

Sata miljoonaa katsojaa seuraa, kuinka rennosti ja asiantuntevasti Jaana Pelkonen ja Mikko Leppilampi suoriutuvat juontotehtävistään. Muurinen toivoo, etteivät juontajat tajua, kuinka kovaan paikkaan he ovat päässeet.

– Luotan heidän ammattitaitoonsa ja annan kaiken tukeni heille. Se ei ole helppo paikka ja arvostan kaikkia niitä, jotka ovat selviytyneet hengissä Euroviisujen juontamisesta.

Juontajien taakkaa keventävät etukäteen kirjoitetut vuorosanat. Siitä voi Muurisen mukaan kiittää Ruotsin Euroviisut vuonna 1985 juontanutta Lill Lindforsia, jonka mekko repeytyi kesken lähetyksen.

– Se oli kiva käytännön pila. Tosin Lill oli ainoa, joka tiesi siitä. Voin kuvitella, kuinka ohjaaja on hikoillut ohjaamossa Lillin vaatetempun aikana. Sen jälkeen kaikki juontajien sanomiset ja tekemiset on varmasti hyvin tarkkaan kirjoitettuja, Muurinen virnistää. (HäSa)