Uutiset

EU:sta ei ole Iranin suitsijaksi

Eurokriisi ei ole ainoa ongelma, jonka ratkaisemisessa Euroopan Unionilla on vaikeuksia löytää yhteistä tahtoa.

Unioni reagoi kyllä asiaankuuluvan vihaisesti ja äänekkäästi Britannian lähetystön valtaamiseen Teheranissa, mutta eri maiden erilaiset intressit tulivat vastaan heti, kun piti päättää Iranin-vastaisten pakotteiden sisällöstä.

Uusien pakotteiden on määrä kohdistua erityisesti Iranin epäiltyä ydinaseohjelmaa vastaan. EU:n ulkoministerikokouksessa eteläisen Euroopan maat asettuivat kuitenkin vastustamaan suunnitelmaa panna Iranin raakaöljy ostoboikottiin.

Erityisesti Kreikka on suunnitelmaa vastaan, koska se ostaa suurimman osan öljystään Iranista. Kaikkiaan EU-maihin rahdataan melkein viidennes kaikesta Iranin ulkomaille viemästä öljystä. Ostoboikotilla siis olisi melkoinen vaikutus, jos se toteutuisi.

Mutta se tuskin toteutuu, ja näin tulee taas osoitetuksi, ettei talouskriisinsä kanssa kamppaileva EU ole sellainen voimatekijä, joka maailman kipupisteissä kykenisi saamaan aikaan ratkaisuja. Edelleen pitää paikkansa se amerikkalaisten letkautus, ettei Euroopalla ole puhelinnumeroa, johon soittaa, kun asia koskee ulkopolitiikkaa ja pitäisi tehdä ripeitä päätöksiä.

Kun närkästyneet diplomaattiset reaktiot lähetysten valtaamiseen on hyvässä järjestyksessä hoidettu, jäljelle jää tätä tapausta paljon vakavampi ongelma, se Iranin ydinaseohjelma.

Se on ollut kansainvälisen yhteisön päänsärkyä jo kymmenkunta vuotta eli siitä saakka, kun iranilainen oppositioryhmittymä julkisti tietoja suunnitelmista uraanin rikastamiseksi pommikelpoiseksi. Länsimaiden vaatimukseen ohjelman lopettamisesta Iran vastasi vihaisen kielteisesti ja on vuosikaudet kieltäytynyt keskustelemasta koko asiasta.

Marraskuinen räjähdys iranilaisessa ohjustukikohdassa saattoi olla onnettomuus, kuten maan tiedotusvälineissä vakuutettiin, mutta se tapahtui pian sen jälkeen, kun oli paljastunut, että Iranissa oli kokeiltu ydinkärjen sovittamista ohjukseen. Miten ollakaan, ”onnettomuudessa” sai surmansa juuri se prikaatinkenraali, joka johti Iranin ohjusohjelmaa.

Niinpä lännessä arveltiin, että räjähdys kenties oli osa pitkään jatkunutta salaista sotaa, jota Israel käy Iranin ydinaseohjelmaa vastaan. Samaa selitystä on tarjottu kolmen iranilaisen tiedemiehen väkivaltaiseen kuolemaan kahden viime vuoden aikana.

Salaisen sodan pelätään huipentuvan Israelin ilmaiskuun Iranin ydinlaitoksiin, ellei länsimaiden diplomaattinen painostus rupea tuottamaan tuloksia.

Israel hoitaa Iranin ongelmaa omalla tavallaan, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä kukin tavallaan. Näin vakava kansainvälinen ongelma on samalla mittakeppi, jolla EU:n painoarvo ja toimintakyky tulee mitatuksi. Toistaiseksi mittaustuloksissa ei ole ollut hurraamista.