Uutiset

Evakkoperheiden sodan jälkeen syntyneillä lapsilla juurettomuuden ja kaipauksen tunteita

Väitöstutkija: Toisaalta vaiettiin siitä, että oltiin karjalaisia, mutta toisaalta oltiin ylpeitä karjalaisuudesta.
Sotapäiväkirjaan on kirjattu, koska ensimmäiset evakot tulivat Hauholle ja kuinka heidät sijoiteltiin Hauhon kylille. Talvisodan aikana Hauholle tuli siirtoväkeä 3500 henkeä.
Sotapäiväkirjaan on kirjattu, koska ensimmäiset evakot tulivat Hauholle ja kuinka heidät sijoiteltiin Hauhon kylille. Talvisodan aikana Hauholle tuli siirtoväkeä 3500 henkeä. Kuva: Pekka Rautiainen, arkisto

–  On hirveän sääli, että sodan jälkeen luovutetusta Karjalasta tulleista monet hylkäsivät yhteiskunnan ja lähiyhteisön painostuksesta oman kulttuurinsa. Ja minkä palveluksen he tekivät näin lapsilleen, joista monet eivät oppineet tätä kulttuuria, sanoo kasvatustieteen maisteri Hellä Neuvonen-Seppänen, evakon lapsi itsekin.

Neuvonen-Seppänen on tutkinut väitöstutkimuksessaan nimenomaan evakkojen sodan jälkeen syntyneiden lasten tunnemaailmaa.

Hän muistuttaa, että evakkoperheet olivat toki hyvin erilaisia. Joissakin perheissä karjalaisuus oli esillä voimakkaana, joissakin se peitettiin täysin niin, että lapset eivät välttämättä edes tienneet vanhempansa tulleen luovutetusta Karjalasta.

Neuvonen-Seppästä itseään surettaa se, ettei hän oppinut karjalan kieltä. Hänen äitinsä äidinkieli oli Salmissa ja Aunuksessa puhuttu karjalan kieli, joka on melko venäläissekoitteinen. Äiti puhui Salmin murteesta.

–  Äiti ei puhunut sitä meille lapsille. Kieli on ihmiselle kuitenkin tärkeä asia. Evakot luopuivat usein omasta äidinkielestään, koska eivät halunneet erottua naapureistaan.

Juurettomuus siirtynyt evakkojen lapsille

Vaikka karjalaisen kulttuurin siirtyminen evakkojen lapsille onkin Neuvonen-Seppäsen mukaan monesti ollut melko vähäistä, karjalaisuuden tunne on heillä aika voimakkaasti säilynyt.

Tunne näkyy Neuvonen-Seppäsen mukaan paitsi yhteisöllisyyden, ilon ja kulttuurisen rikkauden tunteena myös juurettomuuden, irrallisuuden ja kaipauksen tunteena.

–  Moni haastateltavani sanoi, ettei ole mistään kotoisin, että kaipaa jatkuvasti jonnekin, ei välttämättä Karjalaan, ja että käy tai työskentelee paljon ulkomailla eri paikoissa. Eräs haastateltavista sanoi, ettei pysty solmimaan pysyviä ihmissuhteita.

Huonommuuden tunteen ja ylpeyden erikoinen ristiriita

Neuvonen-Seppäsen mukaan evakkojen lapset ovat saattaneet olla salaa ylpeitä karjalaisuudestaan, mutta se on ilmaistu lähinnä vain karjalaisten omassa joukossa.

Vasta väitöskirjaa tehdessään hänellekin selvisi joidenkin pitkäaikaisten tuttujen kohdalla, että nämäkin ovat hänen laillaan evakkojen lapsia.

Evakkojen lasten taustan näkymättömyyttä selittää Neuvonen-Seppäsen mukaan muun muassa huonommuuden tunne, jota monet evakkovanhemmat tunsivat tai yksinkertaisesti se, että haluttiin lasten samaistuvan paikalliseen kulttuuriin. Toisaalta tunnettiin huonommuutta siitä, että oltiin karjalaisia, mutta toisaalta oltiin ylpeitä karjalaisuudesta.

–  Se on jännä ristiriita.

Koko karjalaisuus koettiin Neuvonen-Seppäsen mukaan hieman kielletyksi, ja jollain tasolla tämä siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Hän kertoo oman äitinsä antaneen ymmärtää, ettei ole minkään arvoinen.

–  Se tunne siirtyi minuun ilman, että minua olisi koskaan kiusattu karjalaisuudesta.

Halu auttaa ja lähtemisen helppous periytyvät kotoa

Sodanjälkeiset kokemukset saivat evakkojen lapset tuntemaan empatiaa paitsi omia vanhempiaan myös huono-osaisia kohtaan.

–  Monille heistä on tullut kokemusperäisesti halu auttaa, Neuvonen-Seppänen sanoo.

Niinpä evakkojen lapset ohjautuivatkin usein auttamisammatteihin.

Toisaalta kun on olemassa kokemus, että kaiken menettämisestä huolimatta on aloitettu alusta ja pärjätty, evakkojen lasten on ollut helppo muun muassa muuttaa paikkakuntaa ja lähteä ulkomaille ja jättää kaikki.

–  Tämä malli on tullut kotoa, Neuvonen-Seppänen sanoo.

Huonommuuden tunne puolestaan nostatti lapsissa yritteliäisyyttä ja näyttämisen halua, ehkä jopa luovuutta. STT

Suhtautuminen ortodoksisuuteen oli luontevaa, jos evakkoperheen molemmat vanhemmat olivat ortodokseja

Monet rajan taakse jääneestä Karjalasta tulleet evakot olivat ortodokseja, mutta sodan jälkeen perheissä ei Hellä Neuvonen-Seppäsen mukaan usein puhuttu ortodoksisuudesta.

–  Usein lapset kastettiin luterilaiseksi. Ja varsinkin tällöin ortodoksisuudesta puhuttiin aika vähän. Se oli tavallaan kielletty asia.

Neuvonen-Seppänen sanoo ihmetelleensä, miksi äiti ei puhunut enemmän ortodoksisuudesta.

–  Silloin tätini sanoi, etteivät he saaneet puhua, koska lapsi haluttiin kasvattaa luterilaiseksi.

Neuvonen-Seppäsen mukaan ortodoksisuus jäikin hänelle todella vieraaksi. Hänen isänsä oli luterilainen, ja luterilaiseksi Neuvonen-Seppänenkin kastettiin.

Suhde ortodoksisuuteen vaihteli evakkojen lapsilla

Ortodoksisuus oli Neuvonen-Seppäsen mukaan luonnollista, jos evakkoperheen molemmat vanhemmat olivat ortodokseja.

–  Ortodoksisuus säilyi ja siirtyi hyvin, ja lapsesta tuli ortodoksi. Kaikki uskonnot toki maallistuvat, joten ei lapsi välttämättä ollut enää niin uskonnollinen. Ortodoksisuus oli kuitenkin tällöin luontevaa.

Päivän lehti

29.9.2020

Fingerpori

comic