Uutiset

Evoluution ja luomisuskon ei tarvitse sotia keskenään

Pekka Rahkila kritisoi evoluutioteoriaa tällä palstalla (28.8.) ja katsoi, ettei se yrityksistä huolimatta ole onnistunut ”selittämään Luojaa tarpeettomaksi”.

Mielestäni kristillisen luomisuskon ja evoluutioteorian ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa tai taistella keskenään totuuden omistamisesta. Molemmat voivat osaltaan auttaa ymmärtämään tätä todellisuutta, jossa elämme.

Evoluutioteoria selittää loogisesti ja ymmärrettävästi, miten maapallon elämä on rakentunut. On hyvin uskottavaa, että ihminen ja simpanssi ovat läheisiä sukulaisia juuri samanlaisella tavalla kuin vaikkapa leijona ja tiikeri. Tämä ei silti tee ihmisestä apinaa eikä apinasta ihmistä.

Siinä, missä evoluutioteoria käsittelee lähinnä elollisen luonnon lajinkehitystä, kristillisen luomisuskon alue on monin verroin laajempi: se käsittää paitsi elollisen, myös elottoman luonnon; koko maailmankaikkeuden, sekä näkyvän että näkymättömän todellisuuden, kaiken, mitä on. Sen kaiken olemassaolo on seurausta Jumalan luomistahdosta.

Raamatussa käsitellään luomista monin eri vivahtein, vaikka julkisuudessa nostetaankin keskusteluun tavallisesti ainoastaan Raamatun alkulehdillä olevia kertomuksia luomisesta ja syntiinlankeemuksesta. Näiden kohdalla on syytä havaita, että ne eivät ole historiallisia kertomuksia, vaan myyttejä. Tämä käy ilmi jo niiden kielestä ja rakenteesta: puhuvat käärmeet ja hyvän- ja pahantiedon puut kuuluvat myyttien, eivät historiankirjoituksen sanastoon.

Vaikka Raamatun alkukertomukset ovatkin myyttejä, se ei tarkoita, etteivätkö ne voisi olla totta. Myyttien totuus on kuitenkin erilaista kuin historiankirjoituksen.

Syntiinlankeemuskertomuksen kuvaamaa miehen, naisen ja käärmeen välistä keskustelua käydään yhä uudelleen, jokaisessa ihmissydämessä. Samoin myös Jumala kutsuu ihmistä edelleenkin kuin tässä myytissä, kysyen: ”Missä sinä olet?”. Tässä mielessä nämä myytit voivat olla totta vielä paljon laajemmalla ja voimakkaammalla tavalla kuin mikään historiallinen kertomus koskaan voisi olla.

Hedelmällisiä esimerkkejä biologian, psykologian ja teologian välisestä vuoropuhelusta voi löytää vaikkapa saksalaisen teologin ja psykoanalyytikon Eugen Drewermannin kirjoituksista. Raamatun alkukertomusten osalta hänen ajatuksiaan on suomennettu teoksessa ”Uskon alkukuvat”.

Terho Asikainen

pastori

Hämeenlinna