Uutiset

Facebook ei ole kansalaisvelvollisuus

Tähän asti olemme pitäneet toisiimme kunnioittavaa välimatkaa, Facebook ja minä.

Naamakirjaksi ja aikuisten Ystäväni-kirjaksi kutsuttu ilmiö ei ole kiinnostanut minua pätkääkään, eikä siltä suunnaltakaan ole yhteydenottoja tullut.

Viime aikoina erossa pysyminen on alkanut käydä vaikeaksi. Ns. sosiaalinen media ahdistelee myös meitä, jotka haluaisimme hoitaa sosiaalisen kanssakäymisemme muulla tavoin.

Jo pitempään on tuntunut siltä, että sukulaisnuorison edesottamuksista saa parhaiten tietoa netin kautta, ja Facebook-ystävyys edistäisi tätä tavoitetta.

Tosin voisi siinä käydä niinkin, että kun sukulaistäti pyrkii teinin naamakirjakaveriksi, varsinaiset kohupaljastukset siirtyvät muille foorumeille.

Itse ajattelin jatkossakin panostaa pikemminkin face to face -kontakteihin.

Vaikuttaakin siltä, että vaikka henkilökohtaisessa elämässä pärjää ilman Facebookia, siellä pitäisi olla työn takia.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on siirtynyt toreilta ja turuilta nettiin. Kun jonkin asian puolesta tai sitä vastaan perustetaan Facebook-ryhmä, se on uutinen.

Viimeksi keskiviikkona eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.) julisti tv-uutisissa, että Facebookissa pitää olla, koska siellä ovat kaikki. Hän myös veikkasi, että seuraavien vaalien tuloksessa näkyy, ketkä ovat olleet aktiivisia myös sosiaalisessa mediassa. Odotan mielenkiinnolla.

Sitten ovat nämä kaivurijukat, jotka keksivät näppärän tavan mainostaa firmaansa Facebookissa. Kansanliikkeestä syntyy uutisia, jotka ruokkivat kansanliikettä, ja lopputuloksena on tuhatpäinen juhlijajoukko Kuusamon torilla, poliisisaattue ja laaja mediapeitto. Mitä seuraavaksi?

No, jos vielä työn puolesta ajattelinkin pärjätä ilman Facebookia, seuraavaksi sinne on patistamassa yhteiskunta.

Osallistuin keväällä seminaariin, jossa julkisen alan eli esimerkiksi kuntien tiedottajat pohtivat verkkoviestintää. Osana sitä käsiteltiin sosiaalista mediaa yleensä ja myös Facebookia.

Vallitseva näkemys oli, että esimerkiksi kuntien pitäisi näkyä sosiaalisessa mediassa, mutta järkeviä keinoja vasta mietittiin. Hämeenlinnassakin esimerkiksi nuorisotoimi on jo Facebookissa.

Siinä ei olekaan mitään moitittavaa, että kunnat ja muu julkinen sektori hyödyntävät sosiaalista mediaa. Se on yksi, ja monen mielestä oikein hyvä, informaatiokanava.

Mutta tässä raja tuleekin vastaan. Facebookissa mukana olo ei saa olla edellytys tiedonsaannille, palautteen annolle tai asioiden hoidolle. Sen rinnalla täytyy olla muitakin tapoja saada asiat hoidettua.

Facebook ei edelleenkään ole kansalaisvelvollisuus, vaikka jotkut jo sitä mieltä ovatkin. kaikki eivät ole siellä, eivätkä ole menossakaan. Vannomatta paras, mutta itse aion ainakin vielä tarkkailla naamakirjaa vain etäältä, eli korkeintaan työkavereiden olan yli.

Päivän lehti

6.4.2020