Kolumnit Uutiset

Fennovoimaan liittyy monta muttaa

Vain kaksi kantahämäläistä kansanedustajaa ilmoitti perjantain Hämeen Sanomissa vastustavansa Fennovoiman ydinvoimalupaa. Onneksi olkoon rohkeudesta, Tarja Filatov (sd.) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas.)!

Kumpikin perusteli vastustamistaan ydinvoiman riskeillä ja sillä, ettei se ole enää tämän päivän ratkaisu.

Onnittelen sen takia, että vaatii aika paljon rohkeutta vastustaa jotain sellaista, joka kuitenkin toisi työtä ja hyvinvointia suomalaisille. Nämä naisethan ajattelevat pitkälle tulevaisuuteen, jopa tulevia sukupolvia, eivätkä vain ensi kevään vaaleja!

On ryhdikästä ajatella, ettei edes hyvinvointi voi olla perusteena ratkaisulle, joka toisaalta aiheuttaa hirvittävän onnettomuusriskin ja lähes ikuisen jäteongelman. Maailma alkaa muutenkin olla pulassa ydinjätteittensä kanssa.

Kumpikaan kansanedustajista ei perustellut kielteisestä kantaansa Venäjällä. Siitä puolesta on kuitenkin puhunut esimerkiksi Ville Niinistö, hallituksesta ydinvoiman takia lähteneiden vihreiden puheenjohtaja.

Niinistö on sanonut, että Fennovoima-kysymyksessä on nähtävissä jopa suomettumisen henkeä. En tiedä, kannattaako tässä asiassa nyt keskittyä suomettumiskeskusteluun, mutta Venäjä-riskejä pitää kyllä miettiä.

Kukaan ei kai voi täysin ymmärtää, mitä Venäjä nykyään aikoo. Vähintä, mitä voidaan sanoa on, että Venäjä on menettänyt luotettavuutensa ainakin Suomen ja länsimaiden silmissä

Viime viikon lopulla julkisuudessa esiintyi jälleen Putinin entinen neuvonantaja Andrei Illarionov. Sama mies, joka sanoi jo syyskuussa, että Putin haluaa Suomenkin.

Perjantaina hän kertoi Ylen haastattelussa, kuinka Venäjä on muuttanut lakejaan. Sillä on omien lakiensa mukaan oikeus lähettää joukkojaan omien rajojensa ulkopuolelle maanmiestensä etujen turvaamiseksi.

Niihin maihin, joissa näitä maanmiehiä on, kuuluu Illarionovin mukaan myös Suomi. Asuuhan täällä Venäjältä muuttaneita ja heidän jälkeläisiään – ja kaiken lisäksi Suomi on aikoinaan kuulunut Venäjän imperiumiin.

Ukrainan kriisissä Venäjä on selvästi osoittanut, ettei se välitä kansainvälisestä laista ja oikeudesta tippaakaan. Se noudattaa vain omia lakejaan, vie joukkonsa naapurimaahan, operoi siellä miten lystää – ja väittää samalla, ettei ole tehnyt niin.

Tällaisenko maan kanssa Suomen pitäisi nyt lisätä yhteistyötään?

Toivon tietysti, että Venäjä tulisi järkiinsä, ja tilanne Euroopassa rauhoittuisi. Mutta ennen kuin niin tapahtuu, Suomi voisi etsiä yhteistyökumppaninsa muualta.

Olisihan Venäjän mukaanotto ydinvoimahankkeeseen nyt kaiken lisäksi aika omituinen viesti muulle Euroopalle ja maailmalle. Olkoonkin, ettei juuri ydinvoimayhteistyö kuulu nykyisten Venäjän vastaisten pakotteiden listalle.

Sitten on vielä yksi asia. Suomen omaa ydinvoimarakentamista on perusteltu silläkin, että niin Suomi vapautuisi energiariippuvuudestaan Venäjään. Miten tähän yhtälöön sopii se, että Venäjä omistaisi merkittävän osan suomalaisesta ydinvoimalasta?