Uutiset

Festareista ei luovuta

Tänään on lepopäivä paikallaan. Vaikka ihan jokainen ei ehkä uskoisikaan, viimeiset kaksi viikonloppua on mennyt rock-festareilla pörräten.

Ensin oli Ilosaarirock, joka on meidän perheelle jokavuotinen perinne. Kapusin Laulurinteelle nyt jo 16. kesänä peräkkäin.

Tänä viikonloppuna tuli ensimmäistä kertaa testattua myös nykyisen kotiseutuni Wanaja festival. Pakkohan sinne oli mennä, kun kahden päivän aikana oli kokonainen trio nuoruuden tähtiä esiintymässä: Manic Street Preachers, Darkness ja Therapy?.

Uskokaa poi
s
, nuoriso, kyllä tädit ja sedätkin jaksavat vielä heilua! Kokemusteni perusteella väittäisin, että rock-festareiden peruskävijöiden keski-ikä on ollut jo pidempään nousussa.

Joensuussa Ilosaarirockissa on ollut tapana, että yli kuusikymppiset ja alle 15-vuotiaat pääsevät tapahtumaan ilmaiseksi. Tänä vuonna etuoikeuttaan käytti peräti parisataa yli kuusikymppistä.

Oma kolmi-nelikymppinen rokkiseurueeni ei tuntenutkaan Laulurinteellä itseään yhtään vanhaksi, päinvastoin. Taisimme olla festivaalin peruskävijäkuntaa.

Periaatteessa festariväen ikääntymisen ei pitäisi olla mikään kummastelun aihe. Maan vanhimmat rokkifestivaalit ovat nyt nelikymppisiä, joten myös niiden ensimmäiset kävijät alkavat olla kuusikymppisiä.

Kaikki eivät ole suinkaan jättäneet viltillä istumista ja lavan edessä heilumista nuorempien touhuksi. Etenkään nykyisten kolmikymppisten sukupolvi ei tunnu ihan heti kasvavan irti festareista.

Moni pitää lasten syntymän aikoihin ehkä pari välivuotta, mutta palaa sitten jälleen uudella innolla festarielämysten pariin. Harvinainen ei ole sekään tilanne, että nelikymppinen äiti rokkaa samalla festivaalilla teini-ikäisen lapsensa kanssa.

Ilmiön ovat huomanneet myös festivaalijärjestäjät. Tuskin on sattumaa, että Ilosaarirockin pääesiintyjä oli tänä vuonna 1980-luvulla suosionsa päivistä nauttinut Sielun Veljet. Myös Wanajan järjestäjät laskivat varmasti tietoisesti ohjelmistovalinnoillaan 1990-luvulla nuoruuttaan eläneiden varaan.

Ja kannattaa laskeakin. Kolmi-nelikymppisillä on käytössään huomattavasti enemmän rahaa kuin parikymppisillä opiskelijoilla. He eivät laske senttejä rokkilippua lunastaessaan sen paremmin kuin alueen sisällä ostoksia tehdessään.

Toki se tarkoittaa myös sitä, että festivaalien järjestelyiltä vaaditaan jonkinlaista laatua. Mutainen teltta on vaihtunut hotellin puhtaisiin valkoisiin lakanoihin. Makkaraperunoiden sijaan vatsa halutaan täyttää erilaisilla gourmet-herkuilla. Bajamajoista saisi löytyä mielellään käsidesiä.

Järjestäjät ovatkin alkaneet tarjota myös erilaisia vip-paketteja, joissa mielibändiään voi seurata vaikkapa samalla paljussa istuen. Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä kymmenen vuotta sitten!