Kolumnit Uutiset

Globalisaatiolla on kaksi puolta

Globalisaation voi nähdä vain kansainvälisten suuryhtiöiden mahdollisuutena. Se kun antaa mahdollisuuden hyötyä entistä enemmän halvasta työvoimasta, olemattomista ihmisoikeuksista ja mahdollisuudesta kiertää ympäristövelvoitteita.

Globalisaatiokehitys voi kuitenkin olla myös suuri mahdollisuus oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen.

Kyse on siitä, mitä me viime kädessä tahdomme eli millaista politiikkaa tärkeillä kansainvälisillä foorumeilla harjoitetaan.

Globalisaation suunnasta päättäviä keskeisiä elimiä ovat YK ja sen erityisjärjestöt, kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Maailmanpankki, Maailman kauppajärjestö WTO, EU ja Yhdysvallat.

Tärkeintä on se, että niin elinkeinoelämä, päättäjät kuin kansalaisetkin kykenevät tarkastelemaan asioita laajemmin kuin vain omasta, oman maan tai oman yrityksen näkökulmasta pitkällä aikavälillä.

Yksi esimerkki kapeasta näkökulmasta on keskustelu suomalaisyritysten pakenemisesta Kiinaan tai Viroon.

Suomalaisyritysten investoinnit Kiinaan ovat moninkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Samassa suhteessa on kehittynyt myös Kiinaan vienti.

Vähän sama tilanne on Viron kohdalla. Suomalaisyritykset luovat vaurautta ja ostovoimaa Viroon ja avaavat samalla uusia vientimahdollisuuksia.

Vastaavat ilmiöt ovat kautta historian vahvistaneet maailmantaloutta ja antaneet kasvusysäyksiä. Kasvun antamaa vaurautta vain on jaettu kovin epätasaisesti, eikä haittatekijöitä ole pyritty kompensoimaan.

Suuri kysymys onkin se, miten kansainväliset yhtiöt kantavat vastuunsa ympäristöstä ja siitä, että kehitysmaiden ja kehittyvien maiden kansalaiset voivat saada osansa taloudellisesta hyödystä, jota heidän mailtaan revitään.

Euroopan taloudellinen, sivistyksellinen ja kulttuurinen nousu sekä Amerikan löytäminen ja meritie Intiaan antoivat valtavan sysäyksen sen aikaiselle globalisaatiolle.

Seuraavan kasvusykäyksen toi teollinen vallankumous 1700-luvun lopulla. Maailmantalous kasvoi huimasti.

Miljoonille eurooppalaisille, eurooppalaisille siirtolaisille sekä monille muille kansoille kasvu tiesi ihan uudenlaista vaurautta ja sivistystä.

Vielä useammille se kuitenkin merkitsi köyhtymistä, mahdollisuuksien kuihtumista ja valtavia inhimillisiä kärsimyksiä. Kolonialismi ja Afrikasta Amerikkaan suuntautunut orjakauppa muuttivat maailman perusteellisesti. Syrjiminen, yksilöiden ja valtioiden alistaminen olivat keskeisiä nimittäjiä tuon ajan globalisaatiolle.

Nyt meneillään olevan globalisaation mallia onkin haettava sotien jälkeisen läntisen Euroopan rakentamisesta. Sille tunnusomaisia piirteitä ovat olleet, taloudellisen kasvun lisäksi, yhteiskuntien demokratisoituminen ja kansalaisten sosiaalisen aseman sekä sivistystason nostaminen.