fbpx
Uutiset

Glorian kahdet kasvot

Tämän lehden lojuessa silmiesi alla juhlitaan USA:ssa todennäköisesti vuoden 2006 Oscareiden jatkoja. Jälleen kerran Hollywood yrittää todistaa tärkeyttään koko maailmalle, tai ainakin brassailee kohtuuttoman korskeilla bileillä.

Pakko tunnustaa, ehdokkuuksia saaneista leffoista äkkiseltään mieleen tuli vain Brokeback Mountain. Kaikkien puheiden ja kirjoitusten jälkeen sen oli pakko olla ehdolla kategoriassa jos toisessakin.

Netti auttoi nopeasti löytämään ne muut neljä “parasta”. Capote, Crash, Goodnight And Good Luck sekä Münich.

(Tunnustus numero kaksi. Ehdokaslistahan oli tänä vuonna poikkeuksellisen kontroversiaali. Kahdessa leffassa pääosassa ovat homoseksuaalit, yhdessä kommunistivaino hakee yhtymäkohtia terrorismiin. Münich on elokuva terrorismista, Crash rotuennakkoluuloista.)

Kuudesta halutuimmasta Oscar-tittelistä (elokuva, ohjaaja, nais- ja miespääosat, mies- ja naissivuosat) yli puolia oli ehdotettu mainittujen viiden elokuvan kolmellekymmenelle tekijälle. Käsite keskittyminen lienee tässä kohdin paikallaan.
Hollywoodissa vain muutama mahtuu valokeilaan kerrallaan, muttei kotimainenkaan elokuvakenttä immuuni keskittymiselle ole.

Kotoisessa Jussi-gaalassa rohmun roolin otti äskettäin Paha Maa.

– Hyviä elokuvia palkittiin, mutta aloin miettiä, tehtiinkö Suomessa todella noin vähän elokuvia kuin siellä oli ehdolla, lausui äskettäin Jussi-tuomari, Kummelin Timo Kahilainen Hämeenlinnassa käydessään.

Se toinen keskittymisilmiö lymyää rahoituksen puolella. Melko pitkän suvantovaiheen jälkeen ovat Elokuvasäätiön tukipäätökset alkaneet herättää kitinää elokuvantekijöiden riveissä. Rahahanat aukaistaan niille produktioille, joiden aavistellaan vetävän väkeä teattereihin, sillä vanhakantainen, epäkaupallisen taide-elokuvan tukijan leima on säätiölle hirvityksen kauhistus.

Kaikkien onneksi kotimainen elokuva on jo vuosia kiinnostanut katsojia, ja rahaa on riittänyt jaettavaksi myös anti-blockbustereille. Yksi sellainen on Kari Paljakan Eläville ja kuolleille, jolle säätiö antoi 55 000 euroa markkinointi- ja levitystukea. Lapsen kuolemasta kertovaa leffaa Paljakka markkinoi näin seksikkäin sanakääntein.

– Tällä elokuvalla ei voi myydä mitään, ja se on tehty täysin ilman ironiaa ja taka-ajatuksia. Halusin vain kertoa jotain todellista.

Vuosi sitten valmistunut Paljakan elokuva keräsi Suomessa niukalti katsojia. Sittemmin se palkittiin Lontoossa arvostetulla The Sutherland Trophylla, mikä sysäsi entisen itähelsinkiläisteinin samaan mestarikastiin Jean-Luc Godardin ja Bernardo Bertoluccin kanssa.

Me muut entiset itähelsinkiläisteinit haukottelimme 70-luvulla läpi lukemattomia Karin Lappi-aiheisia lyhytelokuvia. Meistä muista tuli nöyriä Oscar-gaalojen massatoljottajia, Paljakasta se poikkeus, joka vetäisee punaisen maton “viiden parhaan” Hollywood-leffan säihkykoipien alta.

Menot