fbpx
Kolumnit Uutiset

Greenpeace on onneksi hyvän puolella

Venäjän syyttäjäviranomaiset kohtuullistivat Greenpeacen aktivisteja vastaan nostamiaan syytteitä: ei sentään merirosvoutta, vaan korkeintaan huliganismia. Samaa kohtuullistamista toivoisi ympäristöjärjestön liepeillä käytävään keskusteluun.

Ei ole mikään harkitsematon lipsautus, kun europarlamentaarikon tasoinen päättäjä vertaa Greenpeacea terroristiverkosto al-Qaidaan television keskusteluohjelmassa.

Juuri nämä “lipsautukset” ohjaavat ilmapiiriä ja saavat ihmiset liittymään taustakuoroon, joka huutaa: “Samaa porukkaa, siitä vaan saunan taa.”

Mistä kaikki kauhistelunhalu oikein tulee?

Suomalainen Sini Saarela herättää, paitsi myötätuntoa, niin myös aggressioita. Ei kai ihminen mitään sille voi, jos hän on naapurintytön näköinen. Hän on ryhtynyt tekoon, josta kantaa seuraukset.

Tavallisten ihmisten ristiriitaiset reaktiot voi ymmärtää ja hyväksyä, mutta ei sitä, että asioita ja käsitteitä tahallaan sekoitetaan.

Sini Saarelan kaltaisia ihanteidensa mukaan toimivia ihmisiä on ennenkin pidetty vaarallisina, sitä he ovat tietenkin vallanpitäjille, mutta myös ohjailtavissa oleville kritiikittömille massoille. Vähättely on silloin tyypillinen tapa reagoida.

Olen 1970-luvulta alkaen seurannut Greenpeacen toimintaa. Rohkeat miehet ja naiset kumiveneissään vastustivat milloin ydinkokeita ja milloin valaanpyyntiä.

Rainbow Warriorin upotus vahvisti, että ehdottomasti ovat oikealla asialla nämä rauhanomaiset taistelijat, kun Ranskan salainen palvelu näki asiakseen ryhtyä moiseen tihutyöhön. Ranska ajoi ydinkokeineen kiville.

Onneksi on Greenpeace, Amnesty ja muitakin järjestöjä ja yhteenliittymiä, joissa ihmiset, suomalaisetkin, voivat toimia hyviksi kokemiensa asioiden puolesta.

Ei tarvitse olla lähtökohtaisesti puolesta tai vastaan, mutta silti voi ymmärtää perustarkoituksen, joka Greenpeacen tapauksessa on sen tähänastisen historian valossa hyvä. (Jotta menisi perille EU-parlamenttiinkin: al-Qaidan tarkoitus on paha.)

En halua lasteni elävän pysähtyneessä maailmassa, jossa kaikki alistuvat vallitsevaan olotilaan. Vallankumouksia ja uudistuksia ei olisi koskaan tullut, jos joku ei olisi aina toiminut ensin.

On ihan liian helppoa ajatella, ettei kansainvälisille öljy-yhtiöille tai Venäjän kaltaisille mahtaville valtioille voi mitään. Niille nimittäin voi.

Typeryys sikiää sosiaalisessa mediassa, mutta sen kautta myös ihmisten liittyminen yhteen on arvaamattoman tehokasta.

Oligarkian rautaisen lain mukaan organisoituminen merkitsee harvainvallan alkua. Olisi kummallista, jos Greenpeace olisi organisaationa jotenkin puhdas pulmunen, josta ei löytyisi kritisoitavaa. Kummallisen rauhallisesti järjestön edustajat ovat kuitenkin julkisuudessa esiintyneet. Ihan kuin tietäisivät olevansa oikealla asialla.

Menot