Uutiset

Häähumua, kuorolaulua ja karjanrehua

Auringonvalo läikyttää Kutilan työväentalon lattialle pyöreän ikkunan kuvajaisen. Kaikista suuren salin punaisten verhojen reunustamista ikkunoista, niin pyöreistä kuin kulmikkaistakin, kajastaa vihreä. Tuntuu ihan kesältä maalla. Ja sitähän tämä tietysti onkin.

Hirsiseinistä hohkaa auringon lämpö.

Ei silti, lämpimänä Kutilan työväentalon sisätiloissa pysyy tarpeen mukaan talvellakin. Punaisen pytingin huoneissa on tallella alkuperäiset uunit, puolentoista miehen korkuiset, parin tynnyrin levyiset metallikolossit.

– Kyllä aikoinaan on ollut taitavat muurarit, huokaa työväentalon ”isäntärenki” Tapio Välimaa.

Välimaa on pitänyt piakkoin 70 vuotta täyttävästä punaisesta talosta huolta viimeiset seitsemän vuotta. Ei kuitenkaan pelkästään omin hauiksin: vuonna 1937 valmistunut talo on edelleen työväenyhdistyksen, nykyään Kalvolan Sosialidemokraatit ry:n, silmäterä.

Talo valmistui aikoinaan talkootyönä, mistä muistona salin seinällä roikkuu valokuva, jossa runsaslukuinen rakennusväki poseeraa talon edessä ja katolla. Nykyään talkoovoimat vastaavat remonteista. Edellinen iso remontti tehtiin viitisentoista vuotta sitten. Silloin talo sai muun muassa sisävessat.

Kaksoishäät vihkivät talon käyttöön

Kutilan työväentalolla on värikäs historia. Välimaa nauraa, ettei talossa sentään vallankumousta ole suunniteltu, mutta kaikenlaista muuta sitten onkin tapahtunut. Ensimmäinen tapaus olivat kaksoishäät talon ensimmäisenä toimintavuonna 1937.

– Kaksoishäät olivat ensimmäiset täällä pidetyt juhlat. Liikkuu huhuja siitä, että toinen sulhasista oli nimekäs mies, Välimaa myhäilee.

Tämän tarkemmin hän ei salaperäisen sulhon henkilöllisyyttä suostu aprikoimaan.

Kutilan työväentalo on isompi kuin miltä pihasta katsoen näyttää. Nykyään punaisten seinien sisällä pidettävistä tapahtumista suurin osa on häitä eli talo on monenkarvaisten vaiheiden jälkeen palannut siihen, mistä aikoinaan aloitti.

Entäs kaikkien näiden häiden välillä? No, paitsi sodanjälkeistä iltamaväkeä, talo on pursunnut muun muassa karjanrehua ja tallennettua kuorolaulua. Paikka on nimittäin paitsi toiminut kauppana 60- ja 70-lukujen taitteessa, myös houkutellut levyttäjiä. Viime kesänä eräs kuoro äänitti Kutilan työväentalon suojissa cd-levyn.

– Täällä on erittäin hyvä akustiikka, Välimaa kehuu.

Tanssejakin talossa on järjestetty, 1950-luvun tietämissä, kunnes television voittokulku houkutti kansan käpertymään kotiin.

Hymy ja juhla kaunistavat

”Hymy kasvot kaunistaa, juhla arkisen elämän”, julistaa salin katonrajaan ripustettu plakaatti. Tekijä on tuntematon, samoin ripustusvuosi.

– Mutta aika hyvin sanottu, eikös vain, Välimaa virnistää.

Tämän lauseen mukaan talo oikeastaan elää tänäkin päivänä.

Kutilan työväentalossa voisi periaatteessa vaikka asua. Ja on asuttukin. Yläkerrassa on talomiehen kämppä, jonka pienissä huoneissa nykymorsiamet kohentelevat kampaustaan ja hyntteitään. Talkkarin keittiöstä sen sijaan on tehty työväentaloa ylläpitävän yhdistyksen kokoustila.

Tapio Välimaa sivelee vanhoja hirsiseiniä tyytyväisenä.

– Oli oikea ratkaisu jättää hirret näkyviin, kun tätä aikanaan kunnostettiin. Hirsi on siitäkin hyvä, että vaikka se välillä kastuisikin, se kuivuu taas. Terveellinen talo, hän hymyilee. (HäSa)