Uutiset

Haaveissa ammattilaisuus

-Kyllä se lukioaikana alkoi itselleni selvitä, että haluan lähteä pelaamaan yliopistogolfia Yhdysvaltoihin, muistelee San Franciscon yliopistossa opiskeleva Peppiina Kaija.

Tawast Golfia edustava 21-vuotias Kaija lähti keskiviikkona kohti Yhdysvaltojen länsirannikkoa. Siellä hän jatkaa arkkitehtiopintojaan ja pelaa opintojen ohella kovatasoista yliopistogolfia. Opintojen ja huippugolfin yhdistäminen on haastava yhtälö, mutta Kaija on ollut tyytyväinen valintaansa alkuhankaluuksien jälkeen.

-Ensimmäinen kuukausi meni tottumiseen, mutta sen jälkeen on ollut hauskaa. Arkkitehtiopinnot ovat haastavia, mutta sivuaineet vastaavasti taas vähän kevyempiä. Jos vertaan omia opintojani suomalaiseen arkkitehtitutkintoon, niin meillä arkkitehtiopiskelijat ovat enemmän taiteilijoita ja Suomessa taas enemmän insinöörejä.

Syksyllä Kaijan ohjelmassa on monta kovatasoista kilpailua, mutta paikka pelaavassa joukkueessa ei ole suinkaan varmaa. Ennen jokaista kilpailua pelaajat pelaavat karsintakilpailun, jossa ratkaistaan paikat joukkueeseen. Kahdeksanhenkisessä joukkueessa on neljä uutta jäsentä ja neljä viimevuotista pelaajaa.

-Kun kahdeksan naista kootaan samaan joukkueeseen, niin kyllähän siellä on vähän alkutahmeutta. Mutta pelaamme kaikki joukkueena ja joukkueen etu menee aina omien tulosten edelle, Kaija muistuttaa.

Kohti ammattilaisuutta

Yliopistogolf on ollut monen huippugolffarin tie maailman huipulle. Peppiina Kaijan mielestä yliopistogolf valmistaa todella hyvin ammattiurheiluun.

-Harjoittelemme noin 30 tuntia viikossa ja kaikki toiminta on hyvin ammattimaista. Meillä on oma golfvalmentaja, fysioterapeutti, lääkäri ja kaikki mitä kuvitella saattaa. Suosittelen yliopistogolfia, jos lukio-opinnot ovat menneet hyvin ja tavoitteena on kehittyä golffarina ja haaveissa siintää ammattilaisuus.

Ja jos golfura ei lähdekään toivottuun lentoon, niin arkkitehtitutkinto takaa hyvät lähtökohdat työuralle.

Uusi perhe Amerikassa

Kaijan kotiutumista amerikkalaiseen elämänmenoon on helpottanut paikallinen poikaystävä Dylan, joka on myös huippugolffari.

-On kiva, kun kotona voi jutella golfista ja poikaystävä ymmärtää mistä puhun. Dylanin perhe on ottanut minut ilolla vastaan ja totta kai se luo turvallisuuden tunnetta arkeen.

Ennen lähtöään Kaija kävi tapaamassa isovanhempiaan, ja mummon ohjeita tulee kuulemma ikävä.

-Jos olen pelannut jonkun kilpailun heikommin, niin mummo kysyy heti, olenko muistanut syödä evääni kierroksen aikana, Kaija naureskeli. (HäSa)