Uutiset

Hägglundista, Audi-miehestä ja vähän Saarikoskestakin

Gustav
Hägglundi
n kuukausi sitten Anna-lehdelle antama haastattelu on poikinut keskustelua aina näihin päiviin asti. Olihan se aivan järkyttävää, että tuollainen eläkkeellä oleva upseeri ja herrasmies sanoo aivan suoraan, ettei hyväksy lihavia naisia eikä näiden isoja takapuolia.

No, törkeästihän se oli sanottu, mutta silti pidin haastattelua virkistävänä. Minua jotenkin piristää aina, kun joku laukoo lehdessä sen, mitä hänen päässään liikkuu – vaikka vanha viisaus sanookin, että ensin pitäisi ajatella mitä sanoo, ettei yhtäkkiä sanoisi mitä ajattelee.

Toimittajana olen saanut ihan tarpeeksi kuulla haastateltaviltani varovaisista varovaisimpia kannanottoja. Jos joku joskus jotain räväyttääkin, hän muistaa yleensä mainita heti, että tuo oli sitten pöytäkirjan ulkopuolella. Lehteen sitä ei sovi painaa.

Hägglundilta tällainen varovaisuus näkyy puuttuvan täysin. Tai sitten hänellä ei ole mitään menetettävää. Luulenpa, että häntä vain naurattaa aiheuttamansa kohu.

Yksi puoli asiassa olemme me naiset. Ei kai se ole maailmanloppu, jos yksi Hägglund ei sulata paksuja naisia. Eihän meidän itsetuntomme nyt ole näin vähästä kiinni!

Hägglund-haastattelun jälkeen jotkut ihmettelivät julkisesti, miksi tuollaisia sovinistisia mielipiteitä ylipäänsä julkaistaan naistenlehdessä. Tällaisia kannanottoja ihmettelen kovasti.

Mielestäni on oikein hyvä, että naistenlehdissäkin tulee julki, mitä miehet (ainakin jotkut miehet) todella ajattelevat.

Tämä samahan tuli esiin Esko Kiesin eli Audi-miehen tapauksessa. Jos joku on unohtanut, niin Kiesihän totesi jotenkin niin, että hänelle kelpaava nainen on kuin auto – paitsi että käyttää korkokenkiä ja silittää kitisemättä miehensä paidat.

En minäkään pidä sovinistisista mielipiteistä, mutta kun kerran niitä on olemassa, ei niiltä pidä ummistaa korviaan. Kuten ei jättää huomiotta muitakaan asioita, jotka todistavat, ettei Suomi ole mikään sukupuolten tasa-arvon onnela. Vaikka kansainvälisesti olemmekin tasa-arvossa pitkällä, perille on vielä matkaa.

Naisia vähätteleviin mielipiteisiin törmää milloin missäkin, yllättävissäkin yhteyksissä. Helsingin Sanomien päällikkötoimittaja Saska Saarikoski kirjoitti äskettäin: ”On meille miehille häpeä, että rasismin vastustaminen on jätetty
Astrid Thorsin
ja
Eva Biaudet’n
kaltaisille naisille, jotka on liian helppo leimata sinisilmäisiksi kukkahattuhumanisteiksi”.

No tietenkin rasismin vastainen työ kuuluu niin miehille kuin naisillekin, mutta Saarikosken kirjoitus huokuu asennetta, ettei naisten ponnisteluilla ole merkitystä, koska he (kukkahattuhumanistit) eivät edes lähtökohtaisesti ole uskottavia.

Tulee mieleen takavuosilta tutkimus, jossa vertailtiin yleisönosastokirjoitusten arvostusta. Kävi ilmi, että yhtä ja samaa kirjoitusta arvostettiin eri lailla siitä riippuen, oliko sen alla miehen vai naisen nimi.

Miesten kirjoittamat jutut otettiin tietysti enemmän tosissaan.

Päivän lehti

20.1.2020