fbpx

Häiriö nimeltä elämä

 

On kevät ja kärpäset, kodeistaan ihmisten ilmoille lähteneet kansalaiset. On kevät ja moottoripyörät. Valitettavasti löytyy myös ihmisiä, jotka eivät halua kuulla mitään elämään kuuluvia ääniä. 
 
Toki kaikella melulla on rajansa ja tahallinen häiriköiminen ei tietenkään ole suotavaa. Mutta elämään ja etenkin kevääseen mahtuu vähän meteliäkin, kuolleen talven jälkeen maailman eloon herääminen on vain piristävää. Ei kuitenkaan kaikkien mielestä. Siunattu olkoon hiljaisuus, sanovat tietyt kansan rivit.
 
Tänä keväänä poliisi aikoo puuttua moottoripyörien aiheuttamaan liian kovaan pärinään. Moni muu asia on ollutkin jo kiellettyjen listalla.  Moottoripyörien pärinästä tietää kevään tulleen ja kyllähän maailmaan ääntä mahtuu ja eiköhän poliisillakin ole tärkeämpiä tehtäviä hoidettavana. 
 
En ole oikein koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka tieten tahtoen haluavat muuttaa torin viereen keskustaan ja sitten elää hautausmaan hiljaisuudessa. Samaan aikaan valitetaan keskustan kuolemisesta ja torin tyhjenemisestä. En myöskään ymmärrä, onko pakko asustella moottoriradan vieressä, jos ei pidä autojen äänistä. Onhan siinä jotain masokistista. Tai sitten taustalla piilee jo kauan epäilemäni syy: valittaminen valittamisen ilosta.
 
Jokaisessa kerrostalossa asuu yleensä myös yksi kyttääjä, jonka mielestä joku paiskoo ovia liian lujaa, vetää luvattomasti vessan keskellä yötä tai kehtaa liikauttaa evänsä ulos pyhän hiljaisuuden alkamisen jälkeen. Se kun on ikävä tosiasia, että kaikkien elämä ei mahdu samaan muottiin. Toiset käyvät vuorotöissä ja mikä pahinta: toiset käyvät joskus juhlimassa ja ravintoloiden ovet eivät sulkeudu ennen hiljaisuutta, ne kun aukeavat vasta silloin. Ovi on joskus pakko avata ja sulkea sallitun ajan ulkopuolella. Korvatulpat ovat vanha keksintö ja on niitä järeämpiäkin kuulosuojaimia olemassa.
 
Pakahduttavaa hiljaisuutta palvovien ihmisten luulisi asuvan metsän siimeksessä erakkona pienessä mökissä, mieluiten ilman televisiota tai radiota, muutaman kilometrin päässä lähimmästä naapurista. Jostain kumman syystä tällaiset ihmiset kuitenkin hakeutuvat muiden ihmisten ja liikenteen keskelle. Luulen, etteivät he edes viihtyisi hiljaisuudessa. Silloin ei olisi mitään mistä valittaa, mitään mille vaatia kieltoa. Ei ketään, kenen tekemisiä vahtia verhonraosta. 
 
Antaa kevään tulla ja fasaanien huutaa. Ja moottoripyörienkin päristä.
 

Menot