Uutiset

Häivähdyksiä runon syvyydestä

 

Aava Uusikuu sävelsi Mirkka Rekolan nuoruudenaikaisia runoja. Joka tavu ja sana löysi paikkansa kuin taikaiskusta.
 
 
 
Olisiko runoilija Mirkka Rekolan (s. 1931) varhaistuotannosta tulossa uuden sukupolven suosikkikirjallisuutta? Rekolan Vedessä palaa -kokoelma jäi julkaisuvuotenaan 1954 kriitikoiden kiitoksista huolimatta vaille laajempaa huomiota.  
 
Nyt sen hiljaisen vivahteikkaat runot kuitenkin alkavat saada ymmärrystä nuorilta ihmisiltä, jotka hakevat syvää kontaktia tunteisiinsa ja ympäröivään luontoon.
 
Yksi Rekolan runoista hurmaantuneista on tamperelainen laulaja-lauluntekijä Aava Uusikuu. Hän julkaisi viime vuonna Vedessä palaa -levyn, jonka musiikki on sävelletty Rekolan samannimisen esikoiskokoelman runoihin.
 
Sävellysprosessi oli miltei näynomaista heittäytymistä runojen maailmaan.
 
– En ollut suunnitellut, että tekisin lauluja muiden runoihin. Kun sitten otin käteeni Rekolan kirjan ja pääsin Vedessä palaa -osaan, tuntui, että melodiathan tulevat runoista läpi, ne olivat siinä valmiina, hän sanoo.
 
Runoilija oli yhtä vaikuttunut. Hän viestitti Uusikuulle, että levyllä jokainen ääni, sana ja tavu tuntuivat olevan juuri oikeilla paikoillaan luontevasti ja pakottamatta.
 
Aava Uusikuu esiintyy pienen live-bändinsä kanssa Hämeenlinnan Kirjan aika -festivaalilla perjantaina 31.8. Konsertissa kuullaan lauluja Vedessä palaa -levyltä sekä uusia sävellyksiä Rekolan runoihin. 
 
Intuitio kantaa
Miten säveltäjä panee lauluun tavut ja äänet paikoilleen, jotta tavoittaisi runojen tunnelman ja hengen?
 
Aava Uusikuu luottaa intuitioon. Hän kokee tässä tapauksessa suorastaan ”ottaneensa melodiat vastaan”. Omat halut ja tavoitteet ovat toissijaisia. 
 
– Kun on hiljentynyt ja herkkä kuulemaan asioita, ne tapahtuvat ihmisen kautta. 
Uusikuu uskoo, että intuitio ja inspiraatio ovat ihmisen perusominaisuuksia. Ne ovat olemassa, jos niille vain antaa tilaa.
 
– Taide kaikkinensa vahvistaa sitä puolta ihmisessä. Se on vastakohta nykyajan kiirehtimiselle ja tavoitteiden täyttämiselle, hän sanoo.
 
Säveltäjän mielestä nykymaailmassa ihannoidaan kyllä innovatiivisuutta ja luovuutta, mutta vain teoriassa.
 
– Yritysmaailmassa ei tajuta, ettei luovuutta voi tekemällä tehdä. Se on ennemminkin tekemättömyyttä ja asioiden sallimista, hän sanoo.
 
Aava Uusikuu muistuttaa kuitenkin, ettei taide ole pelkkää haaveilua. Studiovaiheessa runolevynkin työstäminen vaati tietoista, kurinalaista työtä. 
 
Levylle tallentui hiljaisia hipaisuja ja aavistuksenomaisia vivahteita, mutta myös voimakkaita tunteita ja volyymia. Tyylillisesti sävellyksissä on vaikutteita laulaja-lauluntekijä -perinteen lisäksi muun muassa klassisesta musiikista, jazzista ja folkin svengistä. 
 
Kuunteleminen ravisuttaa
Aava Uusikuulla on myös tieteellistä näyttöä kuuntelemisen taidosta ja sen käyttökelpoisuudesta. Hän on ”siviiliammatiltaan” musiikintutkija ja varsinaiselta nimeltään  Anne Tarvainen. Hänen keväällä julkaistu etnomusikologian väitöskirjansa käsitteli kehollista lähestymistapaa laulajan kuuntelemiseen.
 
Tarvainen koetti selvittää, mitä ihminen aistii, kun hän aistii ääniä kehollaan. Tutkimusmateriaalina olivat islantilaislaulaja Björkin äänet Undo-kappaleessa.
 
Lähtökohtana oli ajatus, että musiikki herättää tunteita ja tuntemuksia.  Pelkästään ilon ja surun kaltaiset ilmaukset ovat Tarvaisen mielestä kuitenkin liian kömpelöitä ilmaisemaan hienovireisiä aistimuksia, joita kuulija kokee musiikin äärellä.
 
Tutkija-muusikko houkuttelee sekä muusikkona että tutkijana ihmisiä kuuntelemaan samaa asiaa, omaa sisintään. Keinot ja lopputulokset vain ovat erilaisia. (HäSa)
 
 
Vedessä palaa – Aava Uusikuun sävellyksiä Mirkka Rekolan runoihin perjantaina 31.8. kello 17 Verkatehtaan Isossa Huvilassa.