Kolumnit Uutiset

Haju on osa ihmistä

En koskaan unohda, miltä kerrostalon rappukäytävässä tuoksui silloin, kun Miettisillä tehtiin kaalikääryleitä tai Salmiset innostuivat keittämään maksakastiketta.

Unohtumaton oli myös paistuvan silakan haju, joka leijaili helposti kuudennesta kerroksesta meille kolmanteen kerrokseen. Päivä oli täydellinen, jos hajujen sinfoniaan sekoittuivat vielä äidin paistamat lihapullat.

Aivoihini on jäänyt liuta hajujälkiä juuri Miettisten kaalikääryleistä. Aina, kun syön kääryleitä, muutun pikkutytöksi, joka oli juuri ripustanut pissalta haisevan naapurin Lassin tuulettumaan koivun oksaan.

Jo polvenkorkuisena hajulla ja tuoksulla oli vissi ero.

Tuoksu oli maksa, kaali ja silakka. Haju taas juopon enoni Armaksen kesäiset kokkaukset keitetyistä kananmunista ja savusilakoista, jotka marinoitiin helteessä.

Hien vieno lemahdus oli lapsuuteni Chanel 5.

Ei kukaan puhunut 1970-luvulla hajuyliherkkyydestä.

Vielä 1980-luvulla puolet meistä kulki viikon samoissa alushousuissa ja sukissa. Tupakkaa tuprutettiin kaikkialla. Lomalennoilla vedettiin tupakkaa posket lommolla.

Silloin peseydyttiin tavallisesti vain lauantaisaunassa. Jos kainalot olivat oikein märät, käytettiin pesulappua ja suihkautettiin dödöä päälle. Miehet valelivat hiuksiinsa suavea ja naiset lakkaa niin, että heikompaa hirvitti.

Maailma oli täynnä tuoksuja, mutta ihmiset eivät haisseet. Vasta 2000-luvulla huomasin hien haisevan.

Meistä on tullut hajuherkkiä. Pelkäämme haisevamme pahalta, vaikka haju onkin osa ihmisyyttä. Todellisia liikahikoilijoita on yksi sadasta.

Elämä voi olla pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta ei sentään ruusuilta tuoksumista. Jokaisella ihmisellä on ominaishajunsa johon vaikuttaa se mitä syömme tai se, mitä sairastamme.

Voi olla, että valitsemme ystävämmekin hajun perusteella. Tutkimukset kertovat, että valitsemme ainakin puolisoksemme hyvältä tuoksuvan ihmisen. Hien hajua pidetään eroottisena.

Miksi me siis haluamme haista neutraalilta? Se onnistuu vain pikkulapsilta ja vanhuksilta, jotka eivät eritä hikeä.

Hajuherkkien määrä on noussut nopeasti. 40 prosenttia ihmisistä kärsii tuoksuyliherkkyydestä ja heistä 90 prosenttia on naisia.

Yliherkkyys on aina ikävää, mutta mistä se johtuu? Ilmeisesti tämän päivän Miettiset eivät tee enää kaalikääryleitä. Ehkä hajumaailma on köyhtynyt ja olemme vieraantuneet haisemisesta.

Minä haisen ihan mielelläni. Parempi haista kuin olla hajuton ja mauton.