Kolumnit Uutiset

Häkämies hötkyilee suotta

Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että Jyri Häkämies on vaihtanut työmaata valtioneuvoston linnasta Eteläranta kymppiin. Mies on viime päivinä ollut tiuhaan televisiossa, enemmän kuin edeltänsä Mikko Pukkinen koko parivuotisen EK-uransa aikana.

Uutena miehenä Häkämies vyöryttää rajusti. Maltillisimmasta päästä oli puhe palkkojen jäädyttämisestä, nollaratkaisusta. Kun se ei vielä riittävästi rassannut luteita, Häkämies vaati tuota pikaa 15 prosentin leikkauksia palkkoihin.

Tiistaina hän esitti työajan pidentämistä vartilla päivässä eli kahdella tunnilla viikossa. Hän oli niin innoissaan, ettei huomannut luvata palkollisille mitään sopimuksesta työajan pidentämisestä. Mitä se sellainen sopiminen on?

Suomalaisen työn halpamyynti ja vähän nykyistä pitempi työaika sopisivat varmasti EK:lle. Niiden, jotka vielä ovat töissä, selkänahasta kiskottaisiin vähän lisää, mutta viis niistä, jotka ovat portin ulkopuolella. Siellä riittää jonoa, jos joku uupuu hihnalle.

Häkämies unohti nopeasti koskaan olleensakaan tasavallan hallituksen jäsen, hallituksen, jolle asioista sopiminen jopa kolmikantaisesti on keskeinen asia.

Kansainvälinen kilpailukykymme on huono. Tästä tasavallassa vallitsee lähes pohjoiskorealainen yksimielisyys.

Vanhan liiton aikaan devalvaatio olisi jo tehty. Euromaailmassa se ei käy päinsä, vai kävisikö sittenkin, jos kaikki euromaat sopivat asiasta, valuuttansa ulkoisen arvon alentamisesta.

Toisaalta maailmassa, jossa tällä hetkellä tarvitaan aika vähän paperia ja sahatavaraa tai koneita ja laitteita, on aivan sama, mitä ne maksavat. Kun kysyntä on kuollut, ei sitä pienen Suomen pienillä tempuilla elvytetä.

Häkämiehen esittämä työajan pidennys ei enää pure, sillä kellokortin leimaava hihnamies on käynyt uhanalaiseksi. Työtä ja vallankaan sen tuottavuutta ei enää mitata kellolla, puntarilla tai metrimitalla. Ne ajat ovat ilmeisesti jo eletty, jolloin automaatioasteen nosto lisäsi automaattisesti tuottavuutta.

Häkämiehen on turha olla vain duunarin pillissä kiinni. Yrityksissä on edelleen surkeita, tuhlailevia ja ammattitaidottomia johtajia, kyvytöntä keskijohtoa ja omaisuutensa ylläpidosta ja kartuttamisesta piittaamattomia omistajia.

Pari pitämätöntä tupakkataukoa ja jokapäiväisen juoruiluhetken unohtaminen riittäisivät kattamaan vaatimuksen 15 minuutin todellisen työajan lisäämisestä. Se ei ottaisi edes koville, mutta saavutettujen etujen koskemattomuuden pyhä periaate on voimissaan, olipa se viisasta tai ei.

Elinkeinoministeristä elinkeinoelämän äänitorveksi sukeutuneen Häkämiehen avaukset kiristävät työmarkkinoiden ilmapiiriä. Paljon parjattua raamisopimusta ei pureta ja se on voimassa ensi syksyyn saakka.

Häkämies hötkyilee innoissaan turhaan. Hänen on keksittävä kosolti uusia teemoja, jos mielii viedä syksyn työmarkkinapöytään uusia avauksia. Viime päivinä kuullut, uuden työn innoittamat ideat on silloin jo kaluttu loppuun.