Kolumnit Uutiset

Halkokaupassa on varmaa vain korkea hinta

Sotavuosien mottitalkoot käväisivät mielessä, kun jälleen kerran tutkin hartaasti kiroillen ostamaani puukuormaa.

Kaikki pitäisi tehdä itse, ja asiakas on aina väärässä, kun on kysymys polttopuista. Olin tilannut sinänsä erinomaisen hyvin palvelevalta halkokauppiaalta mukavasti takassa loimuavaa honkaa ja leppeät löylyt antavaa leppää. Ryteikköisten hämäläismetsien valtapuuta kuusta oli kuitenkin koko kuorma.

Lasti tuli iltapimeällä, enkä siinä hötäkässä tarkastanut läjän kuin päällisin puolin: sattuman oikusta käteen sattui tuolloin se tasan kasan ainoa männynsoiro.

Uhkasin jo, että takaisin saa hakea kauppias surkeat pökkelön puolikkaansa, mutta päädyimme järjellisempään hyvitykseen. Ei toki kenenkään kannata edestakaisin kuormia rahdata. Jaksoin jopa nauraa jälleen kerran vintturaan ajetulle pihaportillekin.

Ei ollut ensimmäinen halkokauppias, eikä myöskään viimeinen, jota kokeilin ja joka portin turmeli. Varmaa on halkokaupassa vain joka kerta entisestään kallistunut hinta.

Ei auta ostaa edes tutulta. Hämäläinen tapa taitaa olla sellainen, että kaverilta peritään mieluummin enemmän kuin oudolta.

Koivuhalko on täälläpäin hämmästyttävän usein vaivoin palavaa tiivistä visakoivua tai älyttömän oksaista pölkkyä. Siksipä takassani on leiskunut kuutioittain pohjalaista valkokylkistä koivua.

Kerran hain puut itse pinoista jostakin Kalvolan metsistä. Puut oli ladottu oikein nätisti ristiin pieniin noin kuution pinoihin, eikä niissä ollut muuta vikaa kuin se, että pinot olivat sisältä onttoja.

Lammilainen isäntä oli reilumpi. Rutikuivaa leppää sai ottaa isosta pinosta niin paljon kuin omatunto salli. Pakettiauto jäi jumiin liejuun, mutta se oli lievä riesa.

En suinkaan väitä, että halkokauppias huijaa tai polttopuu olisi aina ylihinnoiteltua. Kulunsa ja työnsä ovat puunkorjuussa ja kuivatuksessakin. Oikea hinta on aina se, minkä asiakas maksaa. Kuluttajan kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Ei tarvitse tyytyä mihin tahansa sokkona ostettuun lahopökkelöön.

Mittayksikköviidakko on oma lukunsa. Siihen moni eksyy. Kun metrin halkoja kasataan metri kertaa metrinen pino, se on olletikin motti eli nykyinen pinokuutio.

Yleistynyt heittomotti ei mittayksikkönä tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Sehän on ihan mitä sattuu, kun klapit ovat hujan hajan tilavuudeltaan noin kuution kasassa, usein sinänsä kätevästi häkissä.

Puita on kaupassa ja huoltoasemilla valmiiksi pussitettuina, eikä sekään vielä riitä: Luoja varjelkoon aikamme rappion eli äärimmäisen hienohelmaisuuden mestariteoksilta, sisustusliikkeiden design-polttopuilta.

Herraskaisen interiöörin hillittyihin sävyihin sointuvat klapit osoittavat vääjäämättömästi, miten äärimmäisen kauas tämä kansa on erkaantunut juuristaan, kirveellä ja pokasahalla lämmintä mökkiinsä raataneista miehistä ja naisista.