Uutiset

Hallituksen Via Dolorosa

Tähän mennessä on verrytelty. Maaliskuun kehysriihessä koittaa totuuden aika.

Hallituksen on painettava lupauksiensa mukaisesti budjettialijäämä prosenttiin Bkt:stä, kun se nyt hipoo neljää.

Kun talouskasvu hiipuu alle prosentin, pitää menoja leikata ja veroja ja veroluonteisia maksuja korottaa. Sopeutustarve on viisi miljardia.

Hallituksella on edessä varsinainen Via Dolorosa, tuskien tie. Taakan raskaus panee epäilemään, jaksaako hallitus perille asti.

Vaalitaistelussa tielle nostettiin valtavia kynnyksiä. Eteenpäin ei päästä, ellei niitä raivata pois.

SDP on jumissa arvonlisäverolupauksensa kanssa. Sitä ei nosteta. Kokoomus hirttäytyi palkkaveron paikallaan pitämiseen. Raamisopimuskin ahdistaa. Siinä luvattiin jopa 0,4 prosentin taulukkotarkistusta.

Pieni porsaanreikä jäi kirjauksesta, jossa todettiin, että ohjelmaan voidaan kajota, jos taloudelliset olosuhteet oleellisesti muuttuvat. Ja muuttavathan ne.

Kokoomuksella on sittenkin helpointa. Puolueen kannatus sen kuin kasvaa ja kannattajat ymmärtävät, että säästää pitää.

SDP havisee perussuomalaisten pelossa, eikä hinkua eduskunnan hajottamiseen ja uuteen hallitukseen ole. Siksi alhaalla ovat puolueen kannatusluvut presidentinvaalien katastrofin jälkeen.

Demarit joutuvat valitsemaan ruton ja koleran välillä. Puolue ottaa sen vähemmän pahan ja nielee säästömyrkyt pitkin hampain.

Niin valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) kuin pääministeri Jyrki Katainen (kok.) tietävät, että tässä tilanteessa nykyinen hallitus kykenee edes jotenkin runnomaan vaikeita asioita päätökseen ilman rivien merkittävää hajoamista.

Arvonlisäveron noston lisäksi demarien pitäisi niellä vielä eläkeiän alarajan korotuspäätös. SAK sanoutui jo irti ehdottoman ein ilmoittamisesta.

Nyt pitää tehdä sekä nopeasti että pitkällä aikavälillä vaikuttavia ratkaisuja.

Olisi aika mahdoton ajatella, että esimerkiksi nyt gallupeissa toisena oleva keskusta olisi hallituksessa kuntauudistusta tekemässä.

Sama pätee perussuomalaisiin.

Molempien eduskuntaryhmissä kritisoitiin kuntauudistusta paatoksella, ennen kuin siitä oli ehditty lukea riviäkään.

Populistinen kansaa kosiskeleva kiehunta käy monien muidenkin asioiden ympärillä. Ihan kuin kieltämällä kaikki uudistukset ja säästöt elämä voisi jatkua entisellään.

Näin ei kuitenkaan ole. Kestävyysvajeen umpeen kurominen ja julkisen puolen rahoitusvaje vaativat järeitä toimia, joissa rakenteita, kuntakokoa ja palvelutuotantoa pitää järjestää uudelleen.

Palvelujen likeisyydestä joudutaan tinkimään ja subjektiivisia etuuksiakin karsimaan. Päätökset ovat hintana hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä pysymiselle.

Päivän lehti

30.5.2020