Uutiset

Hallituksesta ei ole remonttireiskaksi

Emme siloittele kulmia kohti kevyttä kompromissia, linjaa valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.). Vieressä nyökyttelee hyväksyvästi kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.).

Kaksikko on aivan vakavissaan. Vuoden kuluttua pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitus tekee esityksen suuresta kuntaremontista.

Suunnitelmien mukaan lakeja muutetaan, valtion ja kuntien tehtäväjakoa rukataan, palveluja turvataan (oho!)…

Hallituksen suunnitelman voi tiviistää: kunta-asioissa kaikki on mahdollista.

Suunnittelu ja usko ovat elämisen perusasioita myös Vanhasen hallitukselle. Politiikkaan, kuten varsinkin yrityselämään, kuuluu pullistelu. Tämän taidon Kalliomäki ja Manninen tuntuvat osaavan.

Suunnittelusta ja uskosta on matkaa tekoihin. Niin tässäkin tapauksessa.

Tasan tarkkaan käy niin, ettei hallitus pysty tekemään pullistelua vastaavaa laajaa esitystä kuntaremontiksi. Vuoden kuluttua Mannisen vetämällä kunta- ja palvelusrakenneryhmällä on koossa pelkkää paperia.

Esitystä suureksi kuntaremontiksi ryhmä ei pysty tekemään -ei varsinkaan eduskuntavaalien alla.

Jos hallituksesta olisi remonttireiskaksi, miksei se ole jo tehnyt kovia päätöksiä? Kuntakartalla ei ole tapahtunut viime aikoina mitään mullistavaa. Sokea Reettakin on nähnyt jo vuosikaudet nykyisen menon kiristävän kunnallisverotusta, rapauttavan palveluja, kaventavan kansanvaltaa ja heikentävän kaikin tavoin kuntien asemaa.

Demarit ja keskusta eivät pysty sopimaan kuntaremontista. Pienten kuntien olemassaolo on keskustalle elintärkeää, koska niissä pesii keskustavalta. Kuntaliitokset tietäisivät tappiota keskustalle, sen vallan siirtymistä SDP:lle ja kokoomukselle. Tätä keskusta ei kerta kaikkiaan siedä.

Vanhasen hallituksesta ei ole perinteisen valtapoliittisen kuvion murtajaksi. Hallituksessa on mukavampaa olla mukava kuin tehdä kovia ratkaisuja.

Mikään ei suoranaisesti pakota hallitusta kuntaremonttiin, vaikka pullistelu muuta kielii. Vanhasen hallitus voi ajaa surutta käsijarru päällä kuukaudesta toiseen.

Näin siksi, että jokaisessa kunnassa on tuttu katastrofilta pelastava hätänappula. Sen painaminen kiristää kunnallisverotusta. Kun valtio ja kunta mokaavat, lasku lähtee veronmaksajalle.

Keskustelu kuntaliitoksista on kutistunut puuhasteluksi. Sitä on myös paljon puhuttu kuntien yhteistyön tiivistäminen, jonka keskeinen tavoite ei ole yhteistyö vaan kuntaliitosten estäminen, pienten kuntien olemassaolon turvaaminen.

Suomessa pitäisi olla noin sata kuntaa pelkästään demokratian vuoksi. Vahva kuntablokki olisi vastapaino Helsingin herrojen valtiovallalle. Pienet kunnat ovat valtiolle pelkkää tuulessa heiluvaa heinää.

Pienillä kunnilla on vähän tekemistä kansanvallan kanssa. Mitä demokratiaa on valita valtuutettuja päättämään asioista, joista valtio on lakeineen jo päättänyt?

Kotona mallin soveltaminen tietää sitä, että lapsi saa valita syödäkseen mitä ruokaa hyvänsä, joka on makaronilaatikkoa.