fbpx
Uutiset

Hallitus miinakentässä

Maamiinoista iso riita, huutavat uutisotsikot. Totta toinen puoli. Ulko- ja puolustusministeriön työryhmä ei löytänyt yhteisymmärrystä miinoista luopumisen aikataulusta ja rahoituksesta, mikä ei silti tarkoita, että menossa olisi iso riita.

Kansanvallassa voidaan olla eri mieltä maamiinoistakin.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen (kesk.) toteaa, että yksimielinen työryhmä olisi helpottanut päättäjien työtä.

-Mutta mehän olemme täällä ongelmien ratkaisua varten, Kääriäinen korosti ottaessaan vastaan työryhmän esityksen.

Miinoista ei tule millään maan poliittiselle johdolle atomipommin kokoista ongelmaa.

Hallitus on kuitenkin pian miinakentässä. Kääriäinen tukee puolustusministerinä tietysti armeijaa. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) asema on toinen, koska tasavallan presidentti Tarja Halonen vielä erikseen kesän alussa kertasi, että hänen mielestään miinoista on luovuttava. Onko pääministerillä kanttia asettua vastustamaan presidenttiä?

Vanhanen pitänee miinaratkaisussa kiinni tyylistään. Luopumisen aikataulusta ja rahoituksesta syntynee, kaikessa hiljaisuudessa, sovitteluratkaisu, jonka takana seisoo niin hallitus kuin tasavallan presidenttikin. Kenraalit saavat, kuten monta kertaa ennenkin, hieman vähemmän kuin pyytävät.

Työryhmän erimielisyyden korostaminen hautasi tosiasiaa, että sekä ulko- että puolustusministeriö ovat miinoista luopumassa. Kysymys on vain aikataulusta, jolla Suomi liittyy maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.

Asian kanssa jahkaaminen ei palvele kenenkään etua. Maamiinoista luopumista on tutkittu niin kauan, että syksyllä on ratkaisun aika.

Miinakeskustelussa on kylvetty, puolin ja toisin, jyrkkiä mielipiteitä. Yksi kummallisimmista väitteistä on yksioikoinen tokaisu, ettei Suomi tule toimeen ilman maamiinoja.

Että Suomi häviää kartalta, kun viimeinen maamiina on hävitetty?

Kun asia on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen, ei siitä sellaista kannattaisi väkisin yrittää tehdä. Asialla on ulko- ja turvallisuuspoliittiset ulottuvuutensa, joista kumpaakaan ei sovi vähätellä.

Suomi ilmoitti 1997 tukevansa maamiinojen täyskieltoa. Suomi ei voi jälkikäteen “tarkentaa”, että kielto itse asiassa koskee kaikkia muita valtioita paitsi sitä itseään.

Miinoista luopumalla Suomi tekee pesäeron Venäjään, jolle Ottawan sopimus on pelkkää paperia. Suomi pitää kiinni maineestaan sivistysvaltiona, mistä voimme olla aidosti ylpeitä.

Suomen on aina syytä kysyä missä mennään, jos se on samassa junassa Venäjän kanssa.

Maamiinojen puolustuksellista merkitystä ei pidä aliarvioida. Mutta missä on fakiiri, joka saisi koko maailman uskomaan, ettei Nokian kotimaalla ole varaa luopua maamiinoista?

Menot