Kolumnit Uutiset

Hallitus tarjoilee oppositiolle herkkupaloja

Oppositiossa hykerrellään. Hallitus kun lihottaa keskustan ja perussuomalaisten kannatusta ihan omilla toimillaan.

Osinkoverouudistus valuvikoineen, sote-sekoilu, kuntarakenneratkaisujen pyöritys, pääministeri Jyrki Kataisen Himas-soppa jne. tarjoilevat herkkupaloja Timo Soinin (ps) ja Juha Sipilän (kesk.) mutusteltavaksi.

Hallituksen tarjoamat hyvät antimet rohkaisivat keskustapomo Sipilää siinä määrin, että asiallisena tunnettu mies heitti eduskunnassa välispiikin: Eroa Katainen!

Soini taas rakentelee julkisesti seuraavan hallituksen kokoonpanoa niin, että persut on pääministeripuolue, keskusta ja vassarit kelpaavat mukaan ja demarit varauksin, mutta kokoomus puisto-osastoineen (vihreät) ei.

Sipilän väliheittoa lukuun ottamatta oppositio ei juuri puhu hallituksen hajottamisesta ja uusista vaaleista. Puhumattomuuden ymmärtää. Istuu valtioneuvoston tammiovien takana millainen kokoonpano tahansa, se ei pääse karkuun ikäviä ja äärimmäisen vaikeita päätöksiä.

Kannatuksen kannalta on paljon parempi, kun Kataisen hallitus leikkaa, nostaa veroja ja karsii etuuksia ja itse saa huudella oppositiosta, että väärin sammutettu.

Sen paremmin keskustan kuin perussuomalaistenkaan suunnalta ei ole tullut järkeviä ehdotuksia siihen, miten kestävyysvaje ja eläkeiän nostaminen ratkaistaan tai miten talous käännetään nousuun ja vienti saadaan vetämään.

Arvostelun kärki kohdistuu toimintatapoihin, eli poliittisen taktikoinnin kannalta ihan järkevästi. Edes hallituspuolueiden edustajat eivät voi kiistää heikkoa taiteellista vaikutelmaa.

Ensin tullaan ulos yhteisöveropäätöksellä, jonka vaikutuksista osalla ministereistä ei ollut mitään tietoa, sitten vakuutetaan, ettei mitään muuteta ja sen jälkeen puhutaan valuviasta, joka pitää korjata.

Sosiaali- ja terveyspuolen uudistusryhmän kokoonpanosta ministerit kinaavat julkisuudessa sen sijaan, että keskustelisivat keskenään, kun vielä työhuoneetkin ovat saman käytävän varrella.

Siinä mielessä Suomessa eletään suurta poliittista konsensusta, etteivät sen paremmin hallituspuolueet kuin oppositiokaan halua uusia eduskuntavaaleja. Hallituspuolueiden kannatus kun on sen verran alhaalla.

Oppositio ei taas halua hallitusvastuuta vaikeassa tilanteessa.

Todennäköistä onkin se, että kuuden puolueen hallitus jatkaa vaalikauden loppuun hoippuvalla tyylillään. Vasemmistoliiton ministerit saavat räksyttää jonkin verran, sama suodaan demarien kansanedustajille, kunhan meno pysyy edes jotenkin sopivuuden rajoissa.

Pääministeri Kataisen pinnaa koetellaan, mutta se kestänee, vaikka ulkoiset merkit kertovat kovista sisällä vellovista tunteista.

Puheiden rönsyilyt sietää paremmin, kun muistaa, että koko vasemmisto oli sentään siunaamassa yritysten historiallista veroalea.