Uutiset

Hallituskin tajuaa rajallisuutensa

Vaikka vaalikautta ei ole kulunut vielä vuottakaan, jo nyt on selvää, että uudistusmielinen hallitus yrittää nielaista liian suurta palaa. Kuntauudistus on vasta alussa, mutta putkessa ovat jo maakuntahallinnon ja sotaväen täysremontit sekä sosiaali- ja terveyspiirien järjestelyt.

Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) käy urheasti ottamassa pari-kolme kertaa viikossa neniinsä kuntakierroksilla maakunnissa. Lunta on tullut tupaan ja pöllyttäjiin ovat yhtyneet tiedeyhteisö ja virkaeliitti. Ministeri osoittaa erityistä kovapäisyyttä, kun ei älyä jo hellittää.

Kaikessa hiljaisuudessa on käynnistynyt vielä yksi hallitusohjelman mukainen uudistus, ministeriöuudistus. Sitä valmistelemaan nimitettiin jo syksyllä työryhmä. Se tutkii mahdollisuutta, että kaikki nykyiset ministeriöt lopetetaan ja tasavaltaa johtaa vain yksi superministeriö.

Hallitus kaivaa toden teolla verta nenästään. Sille ei riitä, että se on suututtanut ihmiset maakunnissa. Kun virkamiesten pyhää ja rikkomatonta rauhaa näin törkeästi järkytetään, seurauksena on, että kunnista vyöryvä epäluottamus eskaloituu avoimeksi kapinaksi myös pääkaupungin korskeissa hallintokortteleissa. Siitä ei tietenkään seuraa mitään hyvää.

Kuntauudistustyöryhmän vetäjäksi hallitus asetti keskustalaisen ylijohtajan Päivi Laajalan, ikään kuin panttivangiksi puolueensa suuntaan. Viikonvaihteen Hämeen Sanomissa Laajala kielsi ottavansa tallimääräyksiä ministeri Virkkuselta. Kunhan puhuu, työryhmän esityksistä voi jokainen päätellä, kumpuavatko ne ministerin vai Laajalan aatteellisesta viitekehyksestä.

Intomielisimmät kuntapyövelit näkivät uudistuksen jo kelpo keinona murtaa keskustan kuntahegemonia. Siihen tarkoitukseen se on turhan työläs ja erittäin epävarma, sillä tuskin mikään on niin ailahtelevainen kuin suomalainen äänestäjä.

Toimeliaalta hallitukselta on kaikessa tohinassa jäänyt tyystin työstämättä vielä yhden kuntalaitoksen, paliskuntien rakenneuudistus. Hallituksen saleissa ei ilmeisesti tiedetä, että 200 000 poroa ja niiden 4 500 omistajaa varten on olemassa peräti 57 itsenäistä ja järjestäytynyttä paliskuntaa. Paliskunnissa on väkeä vain yhden Vesilahden verran, mutta niiden pakkoliitoksista ei tohdi puhua kukaan, vaikka valtion raha on niissäkin läsnä.

Laajan poronhoitoalueen olot ja määrittelyt ovat tietysti kovin erilaiset kuin rintamailla. Rykimähirvaat eivät noudata vähääkään paliskuntien rajoja, vaan ne pendelöivät kiihkoissaan koko Pohjois-Kalotissa, jonka ne ovat omaksuneet työssäkäyntialueekseen.

Myös tavallisten eloporotokkien asiointisuunnat vaihtelevat jäkälätilanteen mukaan. Joskus ne ylittävät peräti valtakuntien rajat Norjaan, Ruotsiin ja Venäjälle. Vastaavasti sikäläiset porot laiduntavat joskus Suomessa, mikä nostattaa suuria tunteita.

Aivan kaikkeen ei ministeri Virkkunenkaan sentään ryhdy, jos kohta porotalous kuuluu maatalousministerin rooteliin. Tasavallassa on sittenkin yksi instituutio, jossa hallitus ymmärtää voimiensa rajallisuuden.

Päivän lehti

25.5.2020