Kolumnit Uutiset

Hallituspuolueet kansalta hakusessa

Peruskoulu antaa hyvät perusvalmiudet suomalaisille ja koulutustaso on keskimäärin hyvä. Kaiken lisäksi meitä pidetään sivistyneenä ja tiedostavana kansana.

Jokin kuitenkin mättää. Helsingin Sanomien kyselytutkimus paljastaa, että vain kolmannes suomalaisista tietää hallituspuolueet nimeltä.

Samaa tasoa on tietämys talouden termeistä, kuten inflaatiosta, lainamarginaalista, yrityksen taseesta ja välillisistä veroista.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini esittää jatkuvasti voimakasta kritiikkiä hallitukselle, ja hänen puheensa eroavat kuin yö ja päivä pääministerin ja valtiovarainministerin linjauksista. Siitä huolimatta viidennes luulee perussuomalaisten olevan hallituksessa.

Olisi kiinnostavaa tietää sekin, tietävätkö kansalaiset ylipäätään, mitä eroa on maan hallituksella ja parlamentilla.

Tutkimustulos ei yllätä, mutta nostaa esiin monia kysymyksiä. Minkä perusteella kansalaiset äänensä antavat? Ainakin hallitus- ja puolueohjelmat voi vetää vessanpöntöstä alas. Niitä ei tarvita kuin nimeksi, lähinnä poliittisten toimijoiden omaan käyttöön.

Alle viidennes kansasta, joka osasi vastata kaikki gallupin kysymykset oikein, käy melko varmasti uurnilla ja äänestää ehdokasta ja puoletta asiapohjalta, tulosten ja poliittisen linjan mukaan.

Osa on tapaäänestäjiä, jotka vuodesta toiseen ja tuloksista riippumatta piirtävät äänestyslappuun saman puolueen ehdokkaan numeron.

Yhä suurempi osa on sitten niitä, jotka viittaavat koko äänestystouhulle kintaalla, EVVK.

Sekin joukko kasvaa, jolla ei ole poliittista kantaa eikä juuri seuraa yhteiskunnallisia asioita, mutta äänestää.

Juuri tämä ryhmä on se, mihin puolueet pyrkivät eniten vaikuttamaan. Heitä sanotaan liikkuviksi äänestäjiksi. Heidän hurmaamisekseen tarvitaan karismaattisia puoluejohtajia, jotka osaavat esiintyä televisiossa ja jotka kykenevät puheillaan liikuttamaan kuulijoiden tunnetiloja.

Politiikka henkilöityy, manataan. Mitä muuta mahdollisuutta puolueilla suosiontavoittelussa on? Ei suinkaan ole sattumaa tai asiaosaamiseen perustuvaa se, että puoluejohtajat nuortuvat ja ovat ulkoisesti yhä edustavampia.

Soini toki tekee tähän linjaan poikkeuksen, mutta hän korvaa ulkoisia vajavaisuuksiaan kansaan menevillä sutkautuksillaan ja suorapuheisuudellaan.

Faktat ja syvemmät analyysit saavat jäädä takavasemmalle Soinin puhuessa. Huomio ja vaikutelma puhujasta itsestään nousevat yli sisällön.

Ei poliittisten puheiden tarkoitus ole ainakaan Soinin kohdalla linjata omia vaihtoehtoja, vaan tehdä vaikutus äänestäjiin.

Synnittömiä eivät toki ole muutkaan puoluejohtajat. Kun kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen toistelee fantastista, fantastista, mitä muuta hän tekee kuin kerää huomiota itseensä.

Päivän lehti

28.3.2020