Uutiset

Halonen lähti mukaan Wiki-tanssiin

Wikileaks-vuodosta seurasi mitä arvata saattoi.

Tulos on itse aikaansaatu sotku.

Ex-pääministeri Paavo Lipponen (sd.) esiintyi jäävuoren tavoin tokaisemalla ”so what” presidentti Tarja Halosen ja presidentti Vladimir Putinin keskustelun matkasta Yhdysvaltoihin.

Lipponen luki pelin oikein ja noudatti presidentti Mauno Koiviston viisautta, ettei provosoitaessa pidä provosoitua.

Mikä muu Wiki-vuoto on kuin provokaatio! Wikileaksin sananvapausjeesustelun takana on vahva halu hämmentää nykyistä järjestystä.

Vaikka asia ei millään tavalla kuulu eduskunnan puhemies Sauli Niinistölle (kok.), hän törkkäsi lusikkansa lämpenevään soppaan.

Niinistön ase oli jossittelu.

Jos presidentti pyytäisi viestiä viemään, pitäisi viesti viedä, laski Niinistö.

Halonen provosoitui vastaamalla Niinistön jossitteluun.

Halonen valitsi juoksupojaksi lehdistöpäällikkönsä
E
ila
Nevalaisen. Tämän tehtävä oli kertoa medialle, ettei Halonen käytä juoksupoikia.

Juoksupoika todisti, ettei ole juoksupoikia.

Poliittisten irtopisteiden kerääminen aukaisi kokoomuksen kansanedustajan Pertti Salolaisen suuta.

Äänestäjiään myös vaalien välillä kahvitteleva Salolainen kysyi eduskunnan edessä onko laitaa, kun amerikkalaiset ovat perillä paremmin – ja nopealla aikataululla – kuin hänen johtamansa eduskunnan ulkoasiainvaliokunta Halosen ja Putinin keskusteluista.

Se jäi hämäräksi, onko Salolaisen perimmäinen ongelma eduskunnan tietämättömyys vai amerikkalaisten tietäminen.

Pintavaahdon alla kysymys on jostain syvällisestä, ei vain siitä, että Halonen ja moni muu suomalainen poliitikko lähti mukaan Wiki-tanssiin.

Salolainen ei välttämättä pitänyt soolopuhetta. Kaiken järjen mukaan puheen täytyi olla kokoomusjohdon tiedossa – ainakin sen täytyi istua kokoomuksen Halos-taktiikkaan.

Salolainen iski surutta kiinni Haloseen.

Halonen johtaa ulkopolitiikkaa eduskunnan ohittaen, joten presidentillä on itsevaltaisia toimintatapoja. Mitä muuta kuin tätä Salolainen väitti puheenvuorollaan?

Kokoomuksen ja Halosen suhteissa on edelleen kitkaa, eikä kokoomus tunnu antavan köydenvedossa senttiäkään periksi.

Wikileaks-kähinä tuskin lämmitti Halosen ja Lipposen välejä.

Presidentin ja eduskunnan ulkoasianvaliokunnan torstaisen tapaamisen jälkeen kaikki on virallisesti ”ah niin” hyvin.

Kuvan tulee kiiltää. Ulkopolitiikka on asia, josta yhä kekkostuoksuisessa maassa ei voi julkisesti riidellä.

Jos Halosen pelilukutaito edelleen heikkenee, häntä odottaa tuskallinen noin vuoden loppusuora presidenttinä.

Mitä tapaus yritti poliitikoille opettaa? Vaikeneminen on vaihtoehto.