Uutiset

Halosen ja kansanvallan voitto

Vuoden 2006 presidentinvaalien toinen kierros oli äärettömän tiukka kaksintaistelu aivan loppuun asti. Tarja Halonen keräsi enemmistön ennakkoäänistä ja piti johtoasemansa loppuun asti. Hänen ja Sauli Niinistön eroksi tuli lopulta ainoastaan noin 113 000 ääntä.

Vaalien voittaja on ilman selityksiä Tarja Halonen. Voittajaksi on julistettava myös suomalainen kansanvalta. Suorassa kansanvaalissa on arvosteltavaa, mutta silti järjestelmä toimii erinomaisesti. Edelleenkin korkea äänestysprosentti todistaa kiistattomasti kansalaisten halusta vaikuttaa, olla mukana valitsemassa tasavallan presidenttiä.

Kannatusluvuissa Sauli Niinistö jäi toiseksi. Vaalitaistelun kuluessa Niinistö pääsi vauhtiin, joka järkytti osaa sosiaalidemokraateista. Niinistö oli lopulta vakavasti otettava presidenttiehdokas, vaikka monet mielipidekyselyt olivat todistaneet vallan muuta. Jälleen kerran kävi toteen se vanha tuttu tosiasia, että vaalit ovat täysin eri asia kuin kyselyleikit.

SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma painotti olevansa tyytyväinen, koska porvaripuolueiden yhteistyö ei vienyt Niinistöä vaalivoittoon. Heinäluoman puheenvuoro oli yksipuolinen: hän unohti kokonaan, että vaaleissa tekivät yhteistyötä SDP ja vasemmistoliitto.

Heinäluoma yritti vähätellä porvariyhteistyötä, joka toimi kuitenkin näissä vaaleissa aivan eri tavalla kuin kuusi vuotta sitten. Keskustan johto siirtyi lähes soraäänittä tukemaan Niinistöä vaalin toisella kierroksella. Voimien kokoaminen uhkasi Halosen voittoa ja SDP ilmiselvästi pelkää, että kokoomus ja keskusta voivat löytää presidentinvaalien kokemusten innoittamana vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen.

Osa keskustan kannattajista ei taipunut äänestämään kokoomuslaista ja kaupunkilaista Niinistöä. Tässä ei ole ihmettelemistä. Kuinka tälle joukolle olisi kelvannut Niinistö, kun se karsasti vaalien ensimmäisellä kierroksella myös keskustajohtaja Matti Vanhasta.

Mitään yhtä suurta selitystä Niinistön kakkostilalle ei ole haettavissa. Ei sellaiseksi ole edes Nato-kannasta, vaikka Ylen tv-lähetys niin väitti. Keskustan tuen rakoilu puolueen vahvoilla alueilla on sekin vain yksi syy monen muun joukossa.

Syiden etsinnässä tahtoo hukkua vaalien perimmäinen asetelma. Tarja Halonen on istuva presidentti, joka on hoitanut valtion päämiehen tehtäviä kuusi vuotta ilman suuria kompurointeja tavalla, johon kansa on ollut tyytyväinen. Halosella oli vaaleihin lähdettäessä selvä etulyöntiasema.

Niinistö joutui istuvan presidentin haastajaksi ja muutosvoimaksi. Äänestäjien enemmistö halusi presidentiksi Halosen ja ehkä valinnassa otettiin kantaa myös muutosta vastaan.

Vaalit ovat ohi kuten myös kahden ehdokkaan vastakkainasettelun aika. Tarja Halosen korostaman hyvinvointivaltion kehittämisessä tarvitaan laajapohjaista yhteistyötä, sillä maailma muuttuu kovaa vauhtia.