Kolumnit Uutiset

Halpuuttamista alettiin tekemään

Suomessa kun ollaan ja suomalaisia, niin niinkin mukavasta asiasta kuin ruuan halpenemisesta pahoitetaan mielet. Selkänahka on nilellä ainakin kaupan työntekijöillä, maataloustuottajilla ja elintarviketeollisuudessa, jos Pamin, MTK:n ja Elintarviketeollisuuden satraappeja uskoo.

Suotta valittaa, sillä hintarallista hyötyvät myös kaupan ja elintarviketehtaiden työntekijät. Talonpojan pöytäkin katetaan ostoruualla, omavaraistalouden aika on ohi.

Huonosti yönsä nukkuvat myös Keskon osakkeenomistajat, kun osakkeen pörssikurssi säntäilee kuin ongenkoho hyvällä ahvenapajalla.

Todelliseksi ilonpilaajaksi paljastuivat kuluttajajärjestöt, jotka riistivät halvan ruuan metsästäjien riemun väittämällä, että nyt kauppa vain lopettelee vuosia jatkunutta ylihinnoitteluaan.

Hintasota uudistaa myös äidinkieltä. Sunnuntai-iltana lausuttiin ensimmäistä kertaa julki sana halpuuttaminen. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliisit ovat tovin ymmällään, mutta antavat periksi, jos sana vakiintuu kansan suuhun samaan tapaan kuin alkaa tekemään. Huh-huh.

Kielen uudistajan lisäksi S-ryhmän pääjohtaja Taavi Heikkilä osoittautui myös taitavaksi poliitikoksi. Hän veti oikeasta narusta luonnehtiessaan hintojen laskua hallituksen syksyistä lapsilisien leikkausta paljon merkittävämmäksi asiaksi.

Luulisi Prisman 65 sentin hintaisen maitopurkin valpastuttavan myös Kilpailuviraston. Siellähän innostuttiin Valion saalistushinnoittelusta niin, että nyt se yrittää kiemurrella irti kymmenien miljoonien eurojen sakosta ja Arlan korvausvaatimuksista. Valio yritti nokittaa, ei suinkaan vähäistä kylämeijeriä, vaan Pohjoismaiden suurinta maidonjalostajaa Arlaa.

Kaupan isot, K- ja S-ryhmä saalistavat suuryksiköissään samaan tapaan vaaliessaan markkinaosuuksiaan. Kylä- ja korttelikaupat ovat nesteessä ja niiden asiakkaat eriarvoisessa asemassa megayksiköiden asiakkaisiin nähden.

Elintarvikkeet eivät halpene ensimmäistä kertaa. Kuluttajat eivät olleet uskoa todeksi, että Suomen EU-jäsenyys todella alensi, vieläpä tuntuvasti hintoja. Napina loppui ja kesti monta vuotta, että ruuan hintaa taas hirviteltiin.

Tällä hetkellä elintarvikkeisiin kuluu noin 12 prosenttia kotitalouksien menoista. Joskus on mennyt enemmänkin. Vähävaraiselle ruoka on aina kallista, mutta keskituloiselle ja rikkaalle sen hinnalla ei enää ole kovin suurta merkitystä. Vapaa-aika ja liikkuminen paikasta toiseen maksavat saman tai enemmän kuin jokapäiväinen leipä.

Ruuan hinta on sittenkin suhteellinen käsite, samoin se, mitä kukin ruuaksi ymmärtää. Palauttakaamme mieliin se Hämeenlinnan Anttilassa minkkiturkkiin sonnustautunut rouvasihminen, joka latoi kassalinjalle korin keskiolutta, kartongin tupakkaa ja yhden HK:n sinisen.

Maksaessaan hän äityi päivittelemään, että voi herranen aika, kun ruoka on Suomessa sietämättömän kallista.