Uutiset

Halu lentää vetää miehen mäkeen

Janakkalan Leppäkosken hyppyrimäestä on pitkä matka Torinon talviolympialaisten normaalimäkeen. Sama into lentää ajaa miehet mäkeen kuitenkin molemmissa paikoissa.

Mäkihypyssä ei tunneta pakkasrajaa. Vaikka ulkona on niin kylmä, että sylki jäätyy suuhun, on Leppäkosken Rahitunmäellä sijaitsevien hyppyrimäkien luona täysi vilske päällä.

Hissin kyydissä Lassi Anttila.

Parkkipaikalla on suuren maailman malliin sairasauto – kaiken varalta. Hyppyreiden juurella notkelmassa hyörii nuorten kilpailijoiden vanhempia ja muutama hyppyasuun sonnustautunut juniori.

Mäkien yläpuolella paikallaan steppaa lähes kahdenkymmenviiden asteen pakkasessa lisää vanhempia, valmentajia ja hyppääjiä. Mäkihypyn Janakkalan talvikisojen ensimmäinen kierros on lähdössä käyntiin kohtapuoliin.

-Parhaimmillaan täällä on hypätty kolmenkymmenenkin asteen pakkasella. Mäkihyppy ei ole niin kylmänarka laji kuin vaikkapa hiihto, Valkeakosken Hakan valmentaja Viljo Sadeharju kertoo ja heiluttelee jalkojaan yrittäessään pysyä lämpimänä.

Pakkasen takia on kuitenkin päätetty jättää koekierroksen hypyt väliin. Harjoittelut on harjoiteltu ja pojat laitetaan suoraan totisen paikan eteen. Tosin täällä ei kilpailla totisina tai kyräillä vastustajia alta kulmain, vaan nautitaan hyppäämisestä.

Manu Viitasalo hyppää ensimmäistä kisahyppyään Janakkalan talvikisoissa. Mallikkaalla v-tyylillä tehty hyppy kantoi 23,5 metriä ja oli kisojen pisin leiskautus.

Valmentajan tehtävä toimia jarruna
Leppäkosken hyppyrimäissä kisataan kolmessa ikäluokassa. Nuorimmat kilpailijoista ovat alle kahdeksanvuotiaita.

Kilpailun vanhimmassa ikäluokassa kisaava Janakkalan Janan Manu Viitasalo, 11, on harrastanut mäkihyppyä nuoresta iästään huolimatta jo yli viisi vuotta.

-Alotin mäkihypyn, koska mä halusin lentää, hän hymyilee.

Lentäminen onkin lajissa parasta, ainakin mikäli on uskominen näitä nuoria huimapäitä. Helsingin Mäkihyppääjien Oscar Simula, 12, lähti ensimmäisen kerran mäkeen ukkinsa innoittamana. Ja samasta syystä kuin Viitasalo.

-Halusin kokeilla, kun ukki kehui, että lentäminen on hienoa. Parasta on, kun sukset tulee ilmassa vastaan. Mitä isompi mäki, sitä enemmän haluaa eteenpäin, hän kuvailee posket hehkuen innosta – tai pakkasesta.

Viljo Sadeharju naurahtaa, että valmentajan tehtävä onkin jarrutella innokkaita nuoria menemästä liian aikaisin liian pitkälle.

-Jos jossain vaiheessa täytyy kehottaa siirtymään eteenpäin, niin sitten on peli menetetty. Motivaatio tulee juuri siitä, että aina pääsee suurempaan ja suurempaan mäkeen, hän sanoo.

Kanta-Hämeen ainoat toimivat hyppyrit
Ensimmäinen hyppykierros Leppäkosken K25-mäestä käynnistyy.
-Suksia jalkaan pojat, kisa alkaa, kehottaa Janakkalan Janan juniorivalmentaja Harri Viitasalo.

Pojat alkavat mestarien elkein valmistautua kisaan. He harjoittelevat ponnistamista, hyppivät paikoillaan ja lämmittelevät raajojaan.

Yksi kilpailijoista kaatuu ensimmäisen hyppynsä. Valkeakosken Hakan Erik Seppänen, 11, kertoo, että vaikka kaatuisikin, ei se useimmiten satu juuri ollenkaan.

-Pitää osata kaatua oikein, hän opastaa.

Leppäkoskella on kaikkiaan viisi hyppyriä. K25-mäki, josta alle 12-vuotiaiden ikäluokka hyppää parhaillaan, on niistä keskimmäinen. Suurin on K64-mäki ja pienin K5-mäki, josta nyt hyppäävät alle 8-vuotiaat.

Janakkalan Janan mäkijaoston puheenjohtaja Markku Jantunen naurahtaa, että siinä ne Kanta-Hämeen toiminnassa olevat hyppyrit sitten olivatkin. Leppäkosken mäet ovatkin ahkerassa käytössä.

-Täällä hypätään neljänä päivänä viikossa ja hyppääjiä tulee tänne Harjavallasta asti. Muovimäkiähän meillä ei ole, että toimintaa täällä on vain talvella. Kesällä käydään treenaamassa muualla.

Helsingin mäkihyppääjien Oscar Simula ja Janakkalan Janan Manu Viitsalo odottavat hyppykierroksen alkamista K25-mäen ylätasanteella.

Hyppyrit vaativat satoja tunteja työtä
Leppäkosken mäet ovat pysyneet pystyssä ja toiminnassa innokkaiden puuhamiesten ansiosta. Janakkalan Jana omistaa hyppyrit ja vastaa niiden ylläpidosta.

Hyppyreistä huolehtiminen vaatii seuralta ja sen jäseniltä satoja talkootyötunteja vuodessa ja jonkin verran myös rahallista panostusta. Jantunen kiittelee, että talkooväkeä on ainakin toistaiseksi löytynyt hyvin.

-Se on se halu hypätä, mikä saa miehet töihin. Siksi mäkiä pidetään kunnossa ja samalla pääsevät junioritkin hyppäämään. Ikämiehet pitävät mäet kunnossa ja kuskaavat junioreita kisoihin. Se on valtava voimavara, hän sanoo.

Ikämies ei mäkihypyssä kuitenkaan tarkoita eläkeikäistä miestä, vaan yli kolmekymppistä hyppääjää. Jantunen itse on yksi Janakkalan Janan ikämiehistä. Seuran viidestätoista aktiivisesta hyppääjästä yhdeksän on ikämiehiä.

Moni nuorista on lähtenyt mäkihyppyyn mukaan isän esimerkin innoittamana.

-Niin siinä usein käy, että sitä omaa lajia tarjotaan lapsillekin helposti, että voisithan ainakin kokeilla, Jantunen naurahtaa.

Maailmancupin kisat siintävät haaveissa
Kilpailun toinen kierros lähtee käyntiin aivan huomaamatta, suoraan ensimmäisen kierroksen perään. Kisasta yritetään selvitä mahdollisimman nopeasti, sillä pakkanen nipistelee niin itse kilpailijoita kuin katsojiakin.

Kun kummatkin hypyt on hypätty, juoksevat pojat kovaa vauhtia hakemaan kuumaa mehua lämmikkeeksi tai lämmittelemään autoihin.
Pistelasku on käynnissä, mutta kovinkaan moni ei näytä jännittävän tuloksia. Tärkeintä on, että pääsi hyppäämään. Jokaista kilpailijaa odottaa palkintopöydällä oma pokaali.

Pienissä kisoissa pokaalitkin ovat vielä melko pieniä, mutta monen juniorin haaveissa siintävät maailmancupin pokaalit.

-Kaikki on mahdollista, jos vain intoa riittää, Markku Jantunen arvelee.

Oscar Simula myöntää, että kyllä maailmancupissa kisaaminen hänelle sopisi. Mikäpä olisikaan sen hienompaa, kuin seurata omien idoleiden jalanjälkiä. Eikä suurmäki ole Simulalta enää kovinkaan kaukana.

-Seuraavana mäkenä mulla on varmaan Lahden kuusnelonen, hän kertoo.

Janakkalan Janan Erno Karvonen sai pokaalin ja kehut suorituksestaan alle 10-vuotiaiden sarjassa. Taustalla Lassi Anttila, Erik Seppänen ja Aleksi Sintonen odottavat palkintojaan.

Palkintojenjaossa ollaan virallisia
Tunti ulkoilmassa tällä pakkasella saa lämpimämminkin pukeutuneen tärisemään.

Hyppääjien kisapuvut eivät näytä kovin paksuilta, mutta palkintojenjaossa kaikki odottavat omaa nimeään virallisina, eikä kylmän aiheuttamasta tärinästä näy häivääkään.

Alle kymmenvuotiaiden sarjassa K25-mäessä voiton vie Valkeakosken Hakan Lassi Anttila, 9, joka vast a edellisellä viikolla oli hypännyt ensimmäistä kertaa niin suuresta mäestä.

-Ei jännittänyt yhtään, Anttila kommentoi kisaa.

Pokaalin hän vastaanottaa tottunein elkein. Se pääsee palkintokaappiin edellisten seuraksi.

-Kohta pitää jo hankkia suurempi palkintokaappi, valmentaja Viljo Sadeharju hymyilee ja vinkkaa silmää. (HäSa)

Päivän lehti

30.5.2020