Uutiset

Haluaako Hämeenlinna unohtaa lapset ja nuoret?

Kaupunki kehittää verkoston eri toimijoista turvaamaan lapsen tarvitseman huolenpidon ja erityissuojelun? Vai kehittääkö?

Hämeenlinnan kaupungin ensi vuoden talousarviota laadittaessa näyttää unohtuneen kaupungin oman sitoutumisen yksi keskeisimmistä ohjeista. Vai miten tulee tulkita seuraavat eri lautakuntien tekemät supistusehdotukset, jotka koskevat kolmannen sektorin toimijoita.

Teknisen lautakunnan ensimmäisessä ehdotuksessa leikattiin urheiluseurojen toiminta-avustukset, jotka sitten julkisen melun jälkeen palautettiin.

Koululautakunta poisti iltapäivätoimijoilta kunta-avustuksen, perusteluina annettiin 1.8.2004 voimaan tulleen aamu- ja iltapäivätoiminnan lain takaama valtionavustus. Lain henki on toinen.

Perusturva on leikkaamassa nuorisotoimen monipuolisten virikkeellisten kesäpalveluiden tuottamiseen tarkoitetun rahan. Nämä kesäpalvelut tuottivat pääsääntöisesti kolmannen sektorin toimijat.

Perusturvan ja koulutoimen kolmannelle sektorille kohdistamat säästöt Hämeenlinnan kaupungille ovat noin 100 000 euroa. Vuonna 2004 tuolla rahalla on mahdollistettu mm. seuraavia toimintoja; kesätyöllistetty 48 nuorta joiden työpanoksella 1 500 lasta sai virikkeellistä toimintaa loma-ajalla, 15 iltapäiväkerhon 35 ohjaajaa tarjoavat iltapäivähoivaa 400 lapselle.

Onko todella niin, että Hämeenlinnan kaupunki, sen virkamiehet ja päättäjät haluavat tiukassa taloudellisessa tilanteessa unohtaa lapset ja nuoret?

Kaupungin strategiassa yhteinen vastuu lapsista ja nuoresta ei kyllä toteudu nykyisillä suunnitelmilla. Pitääkö aina odottaa, että ongelma on akuutti? Tämän kalliin laskun maksavat tulevien vuosien veronmaksajat.

Kolmannen sektorin toimijoiden toiminta on suurimmalta osalta ennaltaehkäisevää ja monissa tapauksissa vapaaehtoisvoimin toteutettua (urheiluseurat, nuorisojärjestöt jne).

Kuntaliitossa on laskettu, että yhden syrjäytyneen nuoren elinkaaren kustannukset julkiselle sektorille ovat yli miljoona euroa.

Yhteiskuntamme suurimmat yksilöön kohdistuvat uhkakuvat ovat päihteet (tupakka, alkoholi ja huumeet) ja liikkumattomuus. Jo nyt yli puolet päihdehuollon asiakkaista on alle 24-vuotiaita.

Useat tutkimukset osoittavat myös sen tosiseikan, että vain kolmannes lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.

Näinkö kaupunki edistää yhteisvastuullisia toimintatapoja?

Vai voitaisiinko sopia, että Hämeenlinnamallissa tehtäisiin kerrankin jotain merkittävää – siirretään lasten ja nuorten sekä liikuntaan kohdistuvat kustannukset kaupungin investointibudjettiin.

Sari Rautio

puheenjohtaja

Juha Liedes

toiminnanjohtaja

Lasten Liikunnan Tuki ry

Päivän lehti

2.4.2020