Kolumnit Uutiset

Halvalla voikin saada kallista

Moni kunnallispoliitikko sanoo, että politikointi on kunnallisesta päätöksenteosta kaukana. Näin se taitaa useimmiten olla, mutta yksi asia sentään vielä tuo esiin eroja: kunnallisten palveluiden tuottaminen.

Vasemmalla on perinteisesti puolustettu kunnan omaa palvelutuotantoa, oikealla taas vannotaan ostopalveluiden nimeen. Kunnat yrittävät tasapainoilla talouden ja palvelutarpeiden välillä, ja samaan aikaan valtio määrää niille yhä uusia lakisääteisiä tehtäviä.

Suomen Yrittäjät tarjosi alkuviikolla kunnallisjohdon seminaarissaan reipasta ratkaisua moisiin pulmiin. Yrittäjäjärjestön mukaan kolmasosa kuntien nykyisistä lakisääteisistä tehtävistä tulisi joko lakkauttaa kokonaan, ulkoistaa tai siirtää valtiolle.

Ulkoistettaviksi yrittäjät ehdottavat muun muassa päivähoitoa, vanhusten hoitoa ja laitoshoitoa.

Kuinka ollakaan, samana päivänä julkistettiin Sosiaalibarometri. Se kertoo aika karua kieltä sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailuttamisesta ja hankinnasta.

Barometrin mukaan ostopalvelut ovat usein tulleet kunnille kalliiksi. Kilpailutuksessa hinta on noussut kokonaistaloudellisuutta ja laatua tärkeämmäksi ja jopa ainoaksi kriteeriksi.

Kun kilpailutetaan suuria kokonaisuuksia, pienet ja paikalliset palvelutarjoajat jäävät suurten valtakunnallisten tai monikansallisten tuottajien jalkoihin.

Kiintoisa huomio barometrissä on sekin, että palveluiden kilpailutuksessa on usein keskitytty varmistamaan, että prosessi sujuu juridisesti oikein. Tämä on tehty sopimusten sisällön ja laadunvalvonnan kustannuksella.

Tilanteen pulmallisuuteen on toki havahduttu kunnissa. Esimerkiksi Riihimäen valtuusto keskusteli alkuviikolla aatteellisen railakkaasti aloitteesta, joka koski palvelustrategian laatimista kaupunkiin.

Samalla oltiin yht´äkkiä aika olennaisten kysymysten äärellä, kun pohdittiin muun muassa, onko kunnan tehtävä tukea paikallisia yrityksiä tai osallistua bisnekseen omien yhtiöittensä kautta.

Demarivaltuutettu Jarmo Levänen puolusti kunnallisia palveluita markkinavoimien ylivaltaa ja monikansallisia yhtiöitä vastaan. Kokoomuksen Mikko Takala sanoi kuulevansa puheenvuorossa kaikuja ”menneisyyden patarummusta” eli demarikonservatismista.

Välissä strategia-aloitteen tehnyt Pertti Mäkelä (kok.) ehätti tarkentamaan, ettei hän halua ostopalvelustrategiaa, vaan suuntaviivat sille, minkä verran mikin hallintokunta tuottaa palveluita itse ja minkä verran niitä ostetaan. Tällaisten linjausten tarpeellisuutta ei kukaan kyseenalaistanutkaan.

Ostopalveluita on myös alettu siirtää takaisin kuntien omaksi toiminnaksi, mutta tästä ei välttämättä ole kovasti pidetty meteliä.

Esimerkiksi Hattula on ”kotiuttanut” monia perusturvan ostopalveluita kunnan omana työnä tehtäväksi.

Nyt viimeksi kunta on päättänyt järjestää perheneuvolan palvelut itse, sillä ostopalvelu ei toiminut kunnolla ja hinta olisi ollut suolainen.