Uutiset

Hämäläiset oppivat hitautta Keniassa

Itäafrikkalaisen Nakurun kaupunginjohtaja ei voinut ymmärtää suomalaisten kuntien pientä kokoa, kun Lammin, Kalvolan, Rengon ja Tuuloksen kuntaihmiset vierailivat hänen kaupungissaan.
Nakurun kaupungissa on 400 000 asukasta ja kunnassa työntekijöitä lähes yhtä paljon kuin Tuuloksen kunnassa on asukkaita.

Eroista huolimatta Kenian ja Suomen kunnilla on yhtäläisyyksiä. Kummassakin maassa yritetään vahvistaa paikallishallintoa sekä korostaa hallinnon läpinäkyvyyttä ja hyvää hallintoa.

-Meillä puhutaan kuntien vähentämisestä, mutta muuten kuntien toimintaperiaatteet ovat samoja. Tulojen ja menojen tasapainottaminen on Keniassakin tuttu kuntien ongelma, kertoo Tuuloksen kunnanjohtaja Aija Tuimala Afrikan-matkan opetuksista.

Hämäläiset ovat saaneet oppia kenialaisilta kumppaneiltaan elämäniloa ja verkkaista afrikkalaista aikakäsitystä.

Erään kerran suomalaiset kiirehtivät tapaamiseen ehtiäkseen sovittuun kellonaikaan, mutta yhtään kenialaista ei ollut vielä paikalla. He saapuivat vähitellen ja kokous alkoi puolitoista tuntia sovittua myöhemmin.

Matkan viimeisen palaveri venyi aamusta kahteen iltapäivällä, sillä päivän mittaan ilmaantui kaikenlaista lisäohjelmaa.

Kenialaiset kysyvät tiukkoja

Tuimala kertoo, että kenialaiset myös herättävät suomalaisissa kysymyksiä ja kysyvät vaikeita kysymyksiä. He kyseenalaistavat asioita, joita kuvittelemme itsestäänselviksi.

-Heidän mielestään monta kertaa pienemmällä hämäläisillä kunnilla varustetaso oli paljon yli heidän suuren kaupunkinsa. Jäimme itse mittimään, onko vaikkapa palvelukeskuksen varustelu mennyt meillä yli sen, mikä on todella tarpeen.

Helsingissä Senaatintorilla Häme-tapahtumassa kenialaiset kysyivät, miksi torilla oli vain vanhoja ihmisiä. Tuuloksen palveluskeskuksessa he ihmettelivät, miksi vanhukset joutuvat tänne.

-Jouduimme selittämään heille, miten paljon meillä on vanhoja ihmisiä, miten pieniä perheet ovat ja miten yleisesti perheenäidit käyvät työssä.

Nakurussa suomalaiset kävivät vanhainkodissa, joka on kaupungin ainoa ja jossa asuu kolme vanhusta.

Kenian väestö kasvaa 10 prosenttia vuodessa, vaikka perhekoko pienentynyt terveydenhuollon ja valistuksen ansiosta. Perheissä on nykyisi enää keskimäärin neljä lasta. Keskimääräinen elinikä on 44 vuotta.

Monia pieniä osahankkeita

Periaatteessa nakurulaiset haluaisivat Suomesta niin paljon kuin mahdollista sekä materiaalista apua että kaikenlaista kehittämisapua ja koulutusta.

Neljän pienen hämäläiskunnan ja Nakurun kaupungin yhteistyö on kuitenkin kahdenpuolista, eikä vain aineellisen avun jakamista.

-Se ei pitkälle vie, jos vain kuljetamme sinne tavaraa. Suomalaisille kahdenpuolisuus tarkoittaa lähinnä kulttuurivaihtoa, Tuimala sanoo.

Suomalais-kenialaiseen yhteistyöhön sisältyy monia pieniä ja isoja osahankkeita, kuten luontomatkailuelinkeinon kehittämistä ja luokkahuoneiden rakentamista kouluihin.

Viime matkallaan hämäläiset veivät Nakuruun tietokoneita kaupunginviraston käyttöön. Viraston henkilökunta koulutetaan koneiden käyttämiseen.

Koululaisille opetetaan ympäristötaitoja, mikä on tarpeen, koska kenialainen jätehuolto on heikoissa kantimissa. Nakurun kaupungissa on yksi kaatopaikka, jonka kehittämisessä he tarvitsevat apua.

-Kaupungissa vain kaksi roska-autoa ajaa roskia aitaamattomalle avokaatopaikalle, mikä osittain selittää tien- ja kadunvarsien roskaisuuden. Aita, kaatopaikan siirto ja maisemonti sekä jätehuollon suunnittelu ovat todella paikallaan.

Kaupungissa on uusi tori, joka on yksi kehittämishankkeen aikaansannos. Kadunvarsien myyjät on saatu kerättyä torialueelle, jonka seurauksena ympäristö säilyy siistinä.

60 oppilasta olisi sopiva

Suomalaiset kävivät matkallaan kahdessa Nakurun peruskoulussa. Toinen oli kaupungin parhaana pidetty ja toinen slummin keskellä. Molemmissa oli noin 90 oppilasta luokassa ja yksi opettaja.

– Omasta koulustaan opettajat sanoivat, että entinen 60 oppilasta oli juuri sopiva määrä.

Yleinen oppivelvollisuus astui voimaan Keniassa vuonna 2003. Kun oppivelvollisuus pantiin toimeen, koulujen resurssit eivät enää riittäneet luokkahuoneiden rakentamiseen tai oppimateriaalin hankkimiseen.

Koululaisten ja muutenkin kenialaisten iloisuus ja myönteisyys teki hämäläisiin vaikutuksen:

-Lapset tervehtivät meitä koulun pihalla kuin julkkiksia ja halusivat kätellä valkoisia vieraita.

Nakurun kaupungissa on 176 peruskoulua, joista 15 on yksityisiä. Jokaisella oppilaalla on 20 euroan hintainen koulupuku, joka vanhempien on kustannettava kerran vuodessa.

Koulupäivät kestävät pääsääntöisesti kello 8-16 ja tukiopetus annetaan iltaisin. Opettajan palkat ovat hyvin vaatimattomia.

Silmät avautuivat ongelmille

Kunta ylläpitää äitiysneuvolaa ja synnytysosastoa, joka oli suomalaisten silmin siisti ja varustetasokin riittävän oloinen, vaikka keittiö ja pesula olivatkin alkeelliset.

Terveyskeskuksessa saa poiketa kuka tahansa sairas. Yksi lääkäri vastaa 100000 asukkaan hoidosta, mutta hänen apunaan on muuta henkilökuntaa.

Terveysasemalla otetaan vastaan noin 230 potilasta kuukaudessa ja noin 400 henkeä tavoitetaan etäkäynneillä asuinalueilla.

– Silmänne avautuivat huomaamaan muun muassa korruption, naisten aseman vaikeudet, Aids-ongelman, Tuimala kertoo.

Nakurun kunnanvaltuusto kokoontuu noin neljä kertaa vuodessa, mutta silloin se päättää kaikista kunnan raha-asioista jopa 100 euron tarkkuudella. Kiivain keskustelu päätöksistä käydään eri toimialojen lautakunnissa.

Kunta verottaa vain elinkeinonharjoittajia ja valtio asukkaita, mutta valtio antaa noin 16 prosenttia keräämistään verotuloista kunnille. Yleistä kiinteistörekisteriä ei Keniassa ole, vaan kunnat ja valtio koittavat pitää itse osaltaan yllä kiinteistötietojaan.

-Maan omistamisella ei ole Keniassa niin suurta arvoa kuin Suomessa. Kiinteistön myyminen tai hankkiminen on siellä todella vaikea prosessi. (HäSa)

Päivän lehti

5.12.2020

Fingerpori

comic