Kolumnit Uutiset

Hame ei tuhoa älykkyysosamäärää

Nuori nainen kohtaa työelämässä varsin usein vähättelyä. Moni nainen on uransa aikana joutunut varmasti tytöttelyn kohteeksi tai päätynyt vakuuttamaan olevansa yhtä pätevä työntekijä kuin vanhemmat mieskollegat.

Oman ammattitaidon vakuutteluun kuluu valitettavan paljon aikaa sekä henkisiä voimia. Vaikka omasta osaamisestaan olisi varma, on yhteistyö lähes mahdotonta, jos toinen osapuoli ei kunnioita keskustelukumppaniaan lainkaan.

Alentuva asenne nuoria naisia kohtaan on pesiytynyt syvälle toimintatapoihin. Erityisen kieroutuneella tavalla nämä asenteet näkyvät esimerkiksi eduskunnan täysistunnoista otetuissa lehtikuvissa.

Kuvatulvaa seuraamalla huomaa nopeasti kuinka eri tavalla miehiä ja naisia kuvataan. Miehistä otetut kuvat näyttävät yleensä kansanedustajan työssään.

Naisia sen sijaan kuvataan usein myös muunlaisessa toiminnassa. Naiset juttelevat keskenään, halailevat ja ilmeilevät. Kuvien perusteella naiskansanedustajat keskittyvät vain harvoin itse työntekoon, vaikka todellisuus ei suinkaan ole sellainen.

Toisinaan naisen kasvotkaan eivät pääse kuvassa. Kesän aikana eräästä naiskansanedustajasta otettiin kuva, jossa näytettiin vain hänen takamuksensa. Ehkä hän kuvaajan mielestä osallistuu politiikkaan enemmän peräpäällään kuin aivoillaan.

Työntekijän väheksyminen vain nuoren iän vuoksi on varsin yksinkertainen ajattelutapa. Vaikka nuorilla ei ole vielä vuosien työkokemusta, on heillä usein raikkaita näkökulmia alaansa. Nuorilla on vielä tuoreessa muistissa opinnot, joiden aikana he ovat luultavasti oppineet paljon sellaisiakin asioita, joista vanhemmilla työntekijöillä ei ole aavistustakaan.

Usein työuran alussa myös innostus omaa alaa kohtaan roihuaa. Harva on vielä uraputken alussa leipiintynyt työhönsä, joten nuoret työntekijät ovat varsin motivoituneita ja valmiita osoittamaan osaamisensa.

Miksi nuoruus olisi siis rasite työelämässä?

Länsimaisessa kulttuurissa tarjoilijan, kansanedustajan, konduktöörin, kapellimestarin tai lastenhoitajan sukupuolella ei pitäisi olla mitään väliä. Ravintolan pöytään pihviannosta tuovaa henkilöä ei ole palkattu sukupuolensa vaan ammattitaitonsa ja työmotivaationsa perusteella.

Kun työmarkkinoilla liikkuu enemmän vapaata työvoimaa kuin avoimia työpaikkoja, voisi kuvitella, että ammattitaitoisella rekrytoinnilla työpaikoille saadaan osaavia tekijöitä. Jos työnantaja uskoo alaisensa pystyvän tiettyyn työtehtävään, miksei ulkopuolisella ihmisellä ole samanlaista luottoa?

Olisi mielenkiintoista, jos näillä tytöttelijöillä olisi näyttää tutkimus, jonka mukaan levenevä hameenhelma ja älykkyysosamäärä ovat keskenään kääntäen verrannollisia. Kunnes toisin todistetaan, olen kuitenkin sitä mieltä, että pälvikalju ei ole otsatukkaa selvempi merkki älykkyydestä.