Uutiset

Hämeen järvet melko hyvässä hapessa

Kevättalvesta on Hämeessä selvitty ilman kalakuolemia.

Ely-keskuksen vuosittaiseen seurantaan kuuluvissa järvissyvänteistä lähes kaikkien happitilanne on tänä keväänä parempi kuin vuosi takaperin. Vesinäytteet on otettu maalis- ja huhtikuun aikana.

Useimpien seurantajärvien syvänteissä oli ainakin neljäsosa alusveteen liuenneesta hapesta jäljellä. Kuudessa seurantajärvessä happi oli kokonaan tai lähes lopussa. Kaikilla näillä järvillä happikato rajoittui pohjan tuntumaan.

Happikadon vaivaamista järvistä neljä sijaitsee Kanta-Hämeessä. Ne ovat: Iso-Roine, Hauhonselkä, Lopen Pääjärvi sekä Äimäjärvi.

Iso-Roineen syvänne on silloin tällöin aiemminkin kärsinyt hapenpuutteesta kevättalvella. Jään sulamisen jälkeen kevään täyskierto kuitenkin sekoittaa koko vesimassan, jolloin syvänteen hapenvarastot täydentyvät. Myös Hauhonselällä happi oli loppumassa alusvedestä.

Pääjärven syvänne Hämeenkoskella ei yleensä kärsi pahasta hapenpuutteesta, vaikka se on 80 metriä syvä. Tänä keväänä alusvedessä oli selvä hapenvajaus.

Äimäjärven pohjoisosassa happi oli maaliskuun alkuun mennessä käytännössä loppunut alusvedestä. Siellä happikato on jokatalvinen ilmiö.


Matala järvi altis happikadolle

Viime syksynä järvivedet ehtivät hapettua ja jäähtyä kunnolla ennen jäätymistä. Tämä oli järvien happitaloudelle eduksi.

Järvien talviaikaisen happitalouden kannalta on merkittävää, minkä lämpöiseksi alusvesi jää järven jäätyessä, koska kylmässä vedessä parinkin asteen ero vaikuttaa suuresti hajottajabakteerien aktiivisuuteen.

Mitä lämpimämpää vesi on, sitä tehokkaampaa hajotus on ja sitä enemmän happea kuluu. Merkityksellistä on myös se, kuinka hyvin pohjasedimentti hapettuu ennen järven jäätymistä.

Matalat ja rehevät järvet ovat alttiimpia happikadolle kuin suuret ja syvät. Rehevät järvet tuottavat enemmän eloperäistä ainesta kuin karut, jolloin sitä myös vajoaa alusveteen enemmän. (HäSa)