Uutiset

Hämeen Sanomien LiigaExtra ilmestyi – onko Liigan lakipiste sarjana jo saavutettu?

Hämeen Sanomien Liiga-extra on ilmestynyt.

64-sivuinen minitabloid-liigaliite pitää sisällään seuraavaa:

* Tommi Kerttula tutki Hämeen Sanomille seurojen tilinpäätöksiä viime vuosien ajalta sekä Liigan urheilullista tilaa. Juttu luettavissa alempaa.
* Analyysi: Miksi HPK ei ole enää pienten suuri?
* Uuden urheilujohtaja Mika Toivolan HPK-visio
* Robert Leinolta odotetaan lopullista läpimurtoa HPK-nutussa
* Mitä odottaa alkavalta Liiga-kaudelta Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen?
* Petteri Sihvosen ja Samuel Savolaisen analyysit joukkue joukkueelta (pelaajamateriaali, valmennus ja pelitapa, seurajohto, iso kuva)

Voit lukea Liiga-Extran esim. tilaamalla Hämeen Sanomien digin näytetilauksen kahdeksi viikoksi maksutta TÄSTÄ LINKISTÄ. Painettu lehti löytyy perjantain Hämeen Sanomien välistä.
___

Jääkiekon Liiga on ylivoimainen urheilutuote Suomessa. Sitä haastavaa lajia ei näy lähipiirissä. Sen asema kansallisesti ei ole uhattuna. Talous sanelee kuitenkin sarjan aseman kansainvälisesti.
On käynyt selväksi, että Liigan kansainvälinen kilpailukyky on kohdannut inflaation lähestyttäessä 2020-lukua.
Tässä kilpajuoksussa 2000-luvun alkupuolella kuulutettu ”maailman kakkossarja” on valahtanut taistelemaan pistesijoista. Syytä voi hakea monesta paikkaa, mutta myös sieltä, että kun kilpailu puuttuu, on ok-tekeminen riittänyt joka portaalla. Sen yksi ilmentymä on joulukuussa alkavat pelaajien tyhjennysmyynnit.
Tästä huolimatta pelillisesti sarjan kärkijoukkueiden taso kestää vielä kansainvälistä tarkastelua, mutta taloudellisesti Euroopan huippusarjat Venäjän KHL, Ruotsin SHL ja Sveitsin NLA ovat ajaneet maksukyvyltään rutkasti edelle.
Kysymys kuuluu: Mikä on Liigan tulevaisuuden maisema?
Vastaus on: Ei pelkästään vakuuttava.

Liikevaihto tuplaantunut

Liigan joukkueiden yhteenlaskettu liikevaihto on tuplaantunut 2000-luvulla.
Vuosituhannen alussa seurojen liikevaihto oli noin 250 miljoonaa markkaa (42 miljoonaa euroa) ja kaudella 2004 – 2005 noin 50 miljoonaa euroa. Sittemmin vauhti on kiihtynyt. Kehitysaskeleita on tapahtunut, mutta kiristyneessä Euroopan markkinoiden kilpailussa se ei riitä, jos maailmalla on otettu eteen kolme askelta.
Hämeen Sanomien kokoamista taulukoista voi todeta, että Liiga on itse asiassa tuplannut yhteenlasketun liikevaihtonsa vuosituhannen vaihteesta. Vuosina 2013 – 2017 liikevaihto on noussut 97,6 miljoonasta 101 miljoonaan. Jos liikevaihto jaetaan organisaatioiden määrällä, organisaatiokohtainen liikevaihto on kuitenkin hieman laskenut. Muutama seura ei vielä ole julkistanut kauden 2017 – 2018 tilinpäätöstään, mutta ennusteiden mukaan 100 miljoonan raja pitäisi ylittyä.
Saadakseen kokonaiskuvasta selkoa Hämeen Sanomat poisti lukemista pois KHL:ään siirtyneen Jokerit, konkurssiin asetetun Bluesin sekä sarjaan nostetut Sportin, Jukurit ja KooKoon – ja rajasi luvut 12 Liigan ”kantaseuraan”. Näiden seurojen kokonaisliikevaihto kertoo todellisuuden sarjan taloudellisesta kehityksestä. Se on pysytellyt suurin piirtein samalla tasolla.
Mitään nappikauppaa suurimpien seurojen liiketoiminta ei ole.
Liigan suurimmat organisaatiot tavoittelevat 10 miljoonan liikevaihtoa. Kärpät on yltänyt haamurajaan kolme kertaa. HIFK ylitti sen viime tilikaudellaan ja on liikevaihdoltaan toiseksi suurin. Kolmanneksi suurin yhtiö on Tappara, jonka liikevaihto kasvoi menneellä tilikaudella 9,1 miljoonaan euroon.
Liigan peränpitäjinä sen sijaan ovat sarjanousijat Sport, KooKoo ja Jukurit sekä monet vuodet sarjan hännillä keikkunut Ilves.

Mediakorvaus merkittävä osa tuloja

Liigassa yksi merkittävin muutos on tapahtunut televisio-oikeuksissa niin katsojan kuin korvausten muodossa.
Kauden 2004 – 2005 jälkeen liigan mediaoikeudet päätyivät maksukortin taakse. Liigapelien näyttäminen vapaalla kanavalla päättyi samaan aikaan kuin mediakorvaus kasvoi. Maikkarin Hockey Night -brändin kautta jokainen seura oli saanut siihen asti noin 400 000 euron vuosittaisen mediakorvauksen. Mediakorvaus edusti siten noin 10 prosenttia koko sarjan liikevaihdosta.
Seurojen tilinpäätösten monivuotinen tarkastelu paljastaa, että viime kausina mediakorvaukset ovat liikkuneet ensin miljoonan ala- ja sittemmin yläpuolelle. Alkavan kauden mediakorvaus uudelta palveluntarjoajalta, Telialta, asettuisi julkisuudessa olleiden lähteiden mukaan noin 1,5 miljoonan euron paikkeille.
Näin ollen liigaseuroille tuloutuisi vuosittain noin 22-23 miljoonaa euroa.
Muutos on merkittävä. Mediakorvauksen osuus onkin noussut reilussa kymmenessä vuodessa 10 prosentista reiluun 20 prosenttiin koko sarjan liikevaihdosta.
Tulos parantunut, mutta edelleen tappiollinen
Jos kokonaisliikevaihto kertoo SM-liigan yleisestä kiinnostuksesta, varsinainen tulos kertoo operatiivisen toiminnan tasosta. Tilinpäätöstietojen perusteella kausina 2013 – 2017 SM-liigaseurat tekivät yhteensä noin 11 miljoonan euron tappiot.
Lukemaan ei ole laskettu konkurssiin haetun Bluesin kauden 2015- 2016 tappioita. Mikäli liikevaihdon tapaan jätetään huomioimatta Jokerit, Blues, Sport, KooKoo ja Jukurit, päädytään tappioissa yhteensä 4,9 miljoonaan euroon. Seurojen tuloskunto on ollut kuitenkin paranemaan päin (kts. sivu 7).
Verratessa urheilumenestystä talouden kehittymiseen, voidaan todeta 15 joukkueen liigan ongelmallisuus. Erot sarjan sisällä ovat suuret ja trendit osoittavat yhä voimistuvaa polarisaatiota. Kasvatettu liiga on miniatyyri Euroopan suurista jalkapallosarjoista, joissa menestystä kierrätetään vain muutamien kesken. Kärpät, IFK ja Tappara kasvavat entisestään. Tätä kasvua tukevat uudet areenahankkeet. Sen jälkeen tulee pieni joukko haastajia, kuten TPS, Lukko ja JYP. Suurin osa joukkueista taistelee olemassaolostaan eikä ole menossa minnekään. Ei urheilullisesti eikä liiketaloudellisesti.
Mustia pilviä on kuitenkin ilmaantunut taivaalle. Kauden 2017 – 2018 tilinpäätöstietoja on vielä julkaisematta. Tällä hetkellä, kun vielä kolmen organisaation luvut puuttuvat, tiedetään, että tappiota on tulossa. Positiivisia tuloksia tuskin on enää odotettavissa.
Lukko tehnee konserniavustuksensa turvin nollatuloksen. Todennäköinen negatiivisen tuloksen tekijä on Sport.
Luvut paljastavat, että Liigassa on kolme laadukkaasti hoidettua organisaatiota.
Tappara on vertailukauden vahvin 2,2 miljoonan positiivisella tuloksellaan. Kärpät (2,0 milj.) ja SaiPa (1,5 milj.) pääsevät myös merkittävään tulokseen.
Etenkin SaiPan toiminta suhteessa liikevaihtoon, talousalueeseen, jäähallin fasiliteetteihin ja pelaajabudjetin kokoon on mainittava. Vastaavasti sarjan pahimmat tappiolingot ovat Supercell-omistajienkin rahoittama TPS (-7 miljoonaa), Ilves (-1,6 milj.) ja JYP (-1,2 milj.). HPK:n viiden tilikauden tappiot, joista kaksi ensimmäistä on kirjattu yhdistykselle (ry), ovat noin 150 000 euroa.
Rauman Lukko on muista yhtiöistä poiketen kyennyt luomaan varsinaista jääkiekkotoimintaa merkittävästi tukevaa muuta liiketoimintaa. Tarkastelujakson aikana Lukko on saanut omistamaltaan yhtiöltä konserniavustusta 4,5 miljoonaan euroa. Lukon nerokas taustabisnes mahdollistaa tappiollisen jääkiekkotoiminnan pyörittämisen.
Konserniavustuksen turvin liigan pienimmän paikkakunnan joukkue kykenee olemaan joka vuosi yksi sarjan suurista.
Luvut kuitenkin paljastavat selkeän totuuden: Liigan liikevaihto on käytännössä pysähtynyt. Kasvu, joka viime vuosina on tullut, liittyy joukkuemäärän kasvattamiseen. Itse operatiivinen toiminta seuroissa pikemminkin taantuu huolimatta kasvavista mediakorvauksista.
SM-liigan kasvua on tehty 2000-luvulla mediakorvauksen lisäksi pitkälti joukkue- ja pelimääriä kasvattamalla. Nyt näyttäisi, että näiden keinojen lakipiste on saavutettu. Yleisömäärät ovat kääntyneet laskuun. Pelien laadun arvioidaan kärsivän kovasta otteluohjelmasta.
On muistettava, että SM-liigan ja SHL:n liikevaihdot olivat 2000-luvulle tultaessa samalla tasolla. Viime vuosina liigan kasvu on vajaa kolme miljoonaa euroa. Samassa ajassa SHL on kasvanut yli 30 miljoonaa euroa – vähemmällä ottelu- ja joukkuemäärällä.
Tällä hetkellä tilanne on se, että SHL:n pienin seura olisi nykyisellään Liigan suurin.
Kuilu kasvaa entisestään, kun SHL tavoittaa pian 200 miljoonan liikevaihdon.

 

Raskaat henkilöstökulut

Usein pelaajia syytetään seurojen talousahdingosta. Pelaajia voi tietysti syyttää monesta asiasta, mutta ei siitä, että toinen neuvotteleva osapuoli on seurat itse.
Olkoonkin, että pelaajapalkat ovat suurin yksittäinen kuluerä, ilman heitä ei olisi liiketoimintaakaan. Henkilöstökulut edustavat keskimäärin 60 prosenttia seuran liikevaihdosta. Eniten palkkoja suhteessa liikevaihtoon maksaa TPS. Turkulaisten henkilöstökulut ovat olleet noin 78 prosentia liikevaihdosta.
Henkilöstökustannuksiltaan tehokkain organisaatio on Kärpät (53%). SaiPa (55%) on hoitanut liiketoimintaansa myös tehokkaasti.
Tilinpäätöksistä käy ilmi, että Ilves, JYP, Tappara ja TPS ovat kasvattaneet henkilöstökustannuksia vuosina 2013 – 2017. Samoin liiganousijoiden henkilöstökulut ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Kaikki muut organisaatiot ovat joko pitäneet samana tai karsineet kustannuksiaan.
Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtajan Jarmo Saarelan mukaan viimeisen viiden vuoden (2013-18) aikana pelaajien palkat ovat pysyneet hyvin pitkälle samalla tasolla. Pelaajayhdistyksen tilastoissa liigapelaajan keskipalkka on noin 75 000 ja mediaanipalkka noin 55 000 euroa.
Hämeen Sanomien taulukosta (kts. taulukko s. 7) näkee, kuinka henkilöstökustannukset ovat kehittyneet kausien 13-17 aikana.
Kovinkaan suurta heittelyä ei ole. Kustannukset ovat pysyneet ”kantajoukkueiden” osalta 49 – 50 miljoonan euron haarukassa. Lukemat vastaavat Saarelan näkemystä pelaajapalkkojen ”kehityksestä” ja vastaavat osaltaan siihen, että tappiollinen toiminta ei ole pelaajien syytä.

 

Laine, Aho, Puljujärvi…

Patrik Lainetta, Sebastian Ahoa ja Jesse Puljujärveä yhdistää se, että he tulivat mopoautoiässä liigaan. He pelasivat yhden kokonaisen kauden ja lähtivät NHL-jäille.
Tästä huolimatta näiden superlahjakkaiden pelaajien myötä Liigaa on yritetty profiloida vahvaksi kasvattajasarjaksi.
Äänenpainot ovat muuttuneet. Puhutaan, että suomalaisessa jääkiekossa on vihdoinkin kaikki hyvin. Näin varmasti on Leijona-brändin kohdalla, mutta miten on suomalaisen sarjakiekon laita?
Onko Liiga todella niin kova kasvattajasarja kuin puhutaan?
Koska juniorilahjakkuuksien eteen suurin työ tehdään junioriseuroissa, on pakko tutkia hieman varttuneempia ikäluokkia.
Hämeen Sanomat tutki myös sitä, miten Liiga on kyennyt kasvattamaan 22-vuotiaita tai sitä vanhempia läpimurron tehneitä kenttäpelaajia kansainvälisiin huippusarjoihin NHL:ään, KHL:ään, SHL:ään ja NLA:han.
Rajaus tehtiin 22 ikävuoteen sen vuoksi, koska siten harjoittelu- ja pelimäärävasteet Liigassa alkavat näkyä tai ovat näkymättä. Se, kuinka hyvin massasta, huippulahjakkaiden juniorien takaa kyetään kasvattamaan leijonapelaajia, kertoo parhaiten sarjan ja sen seurojen urheilutoiminnan tasosta.
Tahti on hiipumassa. Kaudeksi 2017-18 vain kaksi pelaajaa nousi kohden kansainvälistä tasoa. Se on verrattain vähän esimerkiksi kilpaileviin huippusarjoihin nähden. Lukema on suorastaan surkea, jos verrataan siihen, kuinka paljon urheilutoiminta kuluttaa seurojen talousresursseja.
Tilastot saattavat yllättää.
Viiden kauden aikana (2012 – 2017) vain 24 pelaajaa on lähtenyt Liigasta ja tehnyt kansainvälisen läpimurron. Näistä 17 on esiintynyt aikuisten arvokisoissa leijonapaita päällä, mutta vain yksi pelaaja on kyennyt vakiinnuttamaan pelipaikan NHL:sta. Tämä pelaaja on Joonas Donskoi.
Myös Iiro Pakarinen pelasi NHL:ää neljän kauden ajan, mutta hissi vei myös alakertaan, farmisarja AHL:ään.
Joonas Kemppainen pelasi yhden kauden aikana 44 NHL-ottelua. Suurin osa ulkomaille siirtyneistä pelaajista pelaa nyt joko KHL:ssä ta SHL:ssä.
Kauden 2013–14 jälkeen, kun Jokerit lähti sarjasta – ja Sport nostettiin tilalle – läpimurtopelaajien määrä on laskenut huomattavasti. SM-liigassa pelättiin, että Jokerit tyhjentäisi liigan tähdistä. Jokerit on työllistänyt näistä pelaajista kuitenkin vain yhdeksän. Suoraan liigasta Jokereihin ovat siirtyneet Atte Ohtamaa, Tommi Huhtala, Pekka Jormakka ja Mika Niemi.
Paras kehitysseura Liigassa on ollut Oulun Kärpät. Kärpät on pystynyt nostamaan kansainvälisille areenoille viisi pelaajaa.
Tappara ja konkurssiin asetettu Blues yltävät kumpikin kolmeen pelaajaan. HPK:n kautta kansainvälisille kentille läpimurron tekivät Jere Sallinen ja Sakari Manninen. Molemmat heistä on nähty myös arvokisoissa.
Heikoin tilanne on sarjaan nostettujen seurojen lisäksi Pelicansissa ja SaiPassa. Seurojen kehityssaldo näyttää pyöreää nollaa.
Jos läpimurtopelaajia analysoidaan kasvatustyön ja rekrytointien kautta, parhaat paperit saa entinen leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki. Hänen voidaan katsoa auttaneen urallaan eteenpäin tässä kontekstissa kaiken kaikkiaan kahdeksaa pelaajaa Bluesista ja Kärpistä.
Jukka Rautakorven käsien kautta maailmalle on näillä kriteereillä lähtenyt kolme pelaajaa.

 

Listattuna 22-vuotiaat ja sitä vanhemmat kenttäpelaajat (ei maalivahdit), jotka ovat siirtyneet kausina 2012-17 ensi kertaa urallaan kv. huippusarjoihin (NHL, KHL, SHL, NLA) ja tehneet läpimurron.

 

Arjen laatu kärsinyt

Liigan suurin ongelma on, että pelaajien kehittämiselle ei tunnu löytyvän enää aikaa.
Sen seurauksena Liiga kehittää pelaajia kansainväliselle tasolle harvenevaan tahtiin. Eräs päävalmentaja todisti, että hänen joukkueensa teki keskellä kautta yli viisi viikkoa putkeen pelkkää palauttavaa harjoittelua.
Tapaus on Liiga-arkea, jota tuskin päättävissä elimissä tiedostetaan. Kesäkausi ei tee pelaajaa, vaan määrittävä tekijä on, mitä tapahtuu elokuun ja huhtikuun välissä.
Sitä on mahdotonta kiistää, etteikö Liiga olisi loistava pelipaikka maailmanluokan juniorilahjakkuuksille. Se on hieno juttu ja auttaa varmasti suomalaista maajoukkuejääkiekkoa tulevaisuudessa. Nämä 18 – 19 vuotiaat pelaajat eivät kuitenkaan vietä sarjassa kuin kauden – maksimissaan kaksi.
Liigan kannalta oleellista on, miten suuri pelaajamassa kehittyy. Se kertoo tekemisen laadusta.
Olkoonkin, että sarjaohjelma antaa oman haasteensa harjoitteluun, ei voi täysin antaa vastuuvapautta seurojen johtajille ja valmentajille.

Keltanokkavalmentajien maihinnousu

Viime vuosien trendi puhuu selkeää kieltä. Liigasta on tullut kokemattomien päävalmentajien leikkikenttä. Peräti viisi ensikertalaista aloittaa ensimmäisen täyden kautensa. Toisen kauden valmentajia on neljä. Valmennuskoulutuksella tai kokemuksella ei näyttäisi olevan paljon painoarvoa.
Nuorissa valmentajissa ei ole mitään pahaa, mutta monta kertaa on kuitenkin käynyt niin, että oman uran tekeminen haittaa valmennustoimintaa. Nyt sarja on miehitetty heillä. Korreloiko tämä pelaajakehityksen kanssa?
Toiseksi ei voi olla täysin vakuuttunut siitä, harjoitellaanko Liigassa edes riittävästi, mikäli rima nostetaan kansainväliselle tasolle. Suomalaisen jääkiekon entinen vahvuus on hukattu. Pelaajamme ovat jopa fyysisesti jäljessä. Se on anteeksiantamatonta.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Yhtäältä täytyy, pelonkin uhalla, altistaa toiminta takaisin kilpailun ytimeen. Pitää löytää päättäviin elimiin ja organisaatioihin tekijät, jotka eivät tyydy siihen, että kestävää liiketoimintaa kehitetään protektionismin filosofialla.
Toisaalta pitää vaatia parempaa laatua urheilutoiminnalta. Pelaajien valinnat ja heihin sitoutuminen sekä valmennuksen laatu pitää saattaa seuraavalla tasolle.
Liigan tekijät itse määrittävät, mihin sarja haluaa kehittyä. Yksi peruslainalaisuus kuitenkin on.
Keskinkertainen toiminta riittää vain keskinkertaiseen lopputulokseen.

Lähteet: Balance Consulting ja Patentti- ja rekisterihallitus. Lisäksi täydentäviä tietoja on haettu SM-liigan ja seurojen omilta verkkosivuilta. Muutamien seurojen osalta mm. ravintolatoiminnat ovat eriytetty tytäryhtiölle, jolloin näiden yhtiöiden liikevaihto ja tulos on huomioitu laskelmissa.

Teksti ja materiaalit: Tommi Kerttula

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930