Uutiset

Hämeenlinna 10.4.2010 Omia neuvoja rajan takaa

Teollisuusmaiden talousjärjestö OECD lateli Suomen talouden ongelmien ratkaisuksi kovia lääkkeitä. Esityslistalla ovat muun muassa veronkorotukset, eläkeputken tukkiminen ja työelämän joustot.

Ehdotukset kuulostavat kumman tutuilta! Tässä ei ole ihmettelemistä tälläkään kertaa, sillä OECD kokoaa tietonsa Suomesta ja laatii aineiston pohjalta oman esityksensä.

Voiko esitys olla kovinkaan oma, sitä sopii arvioida.

Keskeistä on sittenkin OECD:n sanoma. Talousjärjestö ei sentään lähetä mihinkään maahan katetta vailla olevia asiapapereita. Neuvot ovat kiusallisen osuvia ja ikävä kyllä myös raskaita toteuttaa.

Maassa ei ole esimerkiksi mitään asiallista erimielisyyttä siitä, että suomalaisten työssäoloaikaa on pidennettävä. Kaavaa on hoettu väsymykseen asti. Opiskeluaikoja on lyhennettävä ja eläkkeelle siirtymisen ikää nostettava.

Yksimielisyydestä huolimatta eläkeratkaisu on ollut levällään yli vuoden – pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) nosti asian tikun nokkaan keväällä 2009.

On turha edes kuvitella, että OECD:n kovistelu edesauttaisi jokseenkin umpikujaan ajautuneen eläkekiistan ratkaisussa. Järjen pitää voittaa Suomessa suomalaisten voimin.

Talouden totinen vaikeus on veropolitiikka, sen sisältö. Keskustelu on tähän asti ollut hieman pinnallista, erityisesti poliittinen oppositio voisi syventää pohdintojaan.

Sangen kevyin eväin on liikkeellä myös työnantajapuolen Elinkeinoelämän keskusliitto. EK vaatii leikkaamaan kuntien ja valtion menoja, veropuolella se rohkenee esittää yritysten yhteisöverotuksen laskua 20 prosenttiin.

EK ajaa toki yrityselämän etua, silti veronkevennyksistä haaveileminen on harhailua pettävällä maalla tilanteessa, jossa jalkojen alle tulisi saada tukevaa maata.

Verotuksessa ei ole kuin yksi suunta: ruuvi kiristyy.

Keskeistä on löytää verotuksessa ratkaisuja, jotka jarruttavat talouden kasvua mahdollisimman vähän ja ovat sosiaalisesti edes siedettävästi oikeudenmukaisia.

Kaiken kukkuraksi kiristyvällä verotuksella on kerättävä satoja miljoonia lisää rahaa valtion kassaan tulojen ja menojen tasapainottamiseksi sekä lähivuosina myös valtionvelan takaisinmaksuksi.

Rehellistä olisi myöntää, että jokainen veroruuvia kiristävä päätös vaikuttaa työnteon kannustavuuteen, yrittämiseen ja tätä kautta talouden kasvuun.

Kasvua voi avittaa myös muun muassa työelämän joustoilla. Niiden tiellä väitetään olevan tiukan etujen valvonnan ja jähmeät rakenteet.

Onko sittenkään näin? Tiukassa paikassa ei pitäisi ensisijaisesti vaipua synkkyyteen ”ei tästä ole koskaan mitään tullut” -tunnelmissa, vaan avoimin mielin katsoa, mitä yhdessä saadaan ehkä sittenkin aikaan.

Koville ratkaisuille on tilaa, jos talouden kylmät tosiasiat tosiasioiksi myönnetään.

Päivän lehti

2.6.2020