Uutiset

Hämeenlinna 12.4.2010 Seisovan veden Nato-keskustelua

Eipä juuri mitään uutta Nato-rintamalla. Näin voi – kenellekään vääryyttä tekemättä – tiivistää Helsingin Sanomien Suomen ja läntisen sotilasliiton Naton suhdetta peilaavan kyselyn tuloksia.

Jos HS-gallupia tulkitsee pilkun tarkkuudella, Nato-jäsenyyden suosio on suomalaisten keskuudessa vuodessa laskenut, kuitenkin ainoastaan kolme prosenttiyksikköä.

Oleellista asiassa ei ainakaan nyt ole mielipiteen muutoksen suunta vaan se, miten suomalaiset ovat yhä jakautuneet Nato-jäsenyydessä.

Selvä enemmistö, 56 prosenttia vastaajista, vastustaa Natoon liittymistä. Kun kannastaan epävarmoja on 18 prosenttia – eli sangen paljon – on vain neljännes viemässä Suomea Naton leiriin.

Neljänneksen kannatuksella kiihkeimpienkään Naton kannattajien ei kannata tuhlata aikaansa jäsenyydestä haaveilemalla. Lähtö Natoon on edessä vasta sitten, jos kansan enemmistö sitä haluaa.

Myös puolueet ovat sitoutuneet kansan kuulemiseen. Kansanäänestyksen puolesta liputtaa myös kokoomus, jossa idea läntiseen sotilasliittoon liittymisestä pitää pesää.

Nato-jäsenyyden puolestapuhujille nykyinen tilanne on synkkääkin synkempi: kansanäänestystä ei ole edes näköpiirissä.

Kuka nyt lähtisi rakentamaan kansanäänestystä asiasta, jonka takana seisoo vain neljänneksen siivu kansasta!

Jäsenyyden kannattajat sitkeästi vakuuttavat, että keskustelu ja ”oikea tieto” tasoittavat tietä kohti läntistä sotilasliittoa. Teoria ei tunnu pitävän paikkaansa.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta, sotilaallisista uhkakuvista ja Nato-jäsenyydestä etuineen ja haittoineen on puhuttu väsymykseen asti. Mikä on tulos: kansan mielipiteet ovat pysyneet ennallaan!

Yksi kortti on edelleen kääntämättä. Mitä tapahtuisi, jos johtavat poliitikot tasavallan presidentistä, pääministeristä ja puoluejohtajista alkaen ryhtyisivät liputtamaan jäsenyydelle?

Varmasti suomalaisten päitä kääntyisi, mutta koko ajatus on tuuleen piirtämistä. Mihin nojaa ajatus Nato-aallosta, joka äkkiä pyyhkäisisi yli Suomen?

Puolueissa Natolla on olemattoman vähän tukijoita kokoomusta lukuun ottamatta. Kun kansan selvä enemmistö on jäsenyyttä vastaan, ei kokoomuskaan ryhdy Nato-korttia heiluttamaan – ei varsinkaan juuri ennen eduskuntavaaleja.

Suomalaisten kannanotoissa ei lopulta ole kovin paljon tilaa kummastelulle. Kun maan sotilaspoliittinen asema vaikuttaa turvalliselle ja kansa suosii – kaiketi Paasikiven ja Kekkosen opit muistissa – hyviä suhteista Venäjään, on kansan mielipide hyvin ymmärrettävä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Nato on vain sivujuoni. Tärkeitä on kansan tuki maanpuolustukselle. Suomalaiset haluavat pitää puolustuksen omissa käsissä ja myös luottavat maan kykyyn puolustautua. Turvaa Suomelle tuo kansan silmissä myös EU-jäsenyys.

Kuka nyt lähtisi rakentamaan kansanäänestystä asiasta, jonka takana seisoo vain neljänneksen siivu kansasta!

Päivän lehti

2.6.2020