Uutiset

Hämeenlinna 15.3.2009 Konsensus ei ole enää kielletty sana

Tarkkaavaiset panivat merkille, että konsensus-sana lausuttiin peräti kolme kertaa, kun hallitus tapasi työmarkkinajohtajat Kesärannassa.

Kolme kertaa ei ole paljon, mutta se kertoo yhteistyöhalun kasvusta työmarkkinaosapuolten ja hallituksen välillä.

Varsinainen aihe tapaamiselle oli eläkeiän nosto. Sivutuotteena saatiin päätös valmistelusta talouskasvun ja työllisyyden parantamiseksi. Mukaan otettiin myös ostovoima eli palkkakehitys.

Kasassa siis ovat samat ainekset, joiden pohjalta aiemmin tehtiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja.

Tavoite on selkeä: Suomen talouden kestävyysvajeen ratkaiseminen.

Jotta tavoite saavutettaisiin, kurssi pitää muuttaa totaalisesti. Jatkossa ei voida romuttaa kilpailukykyä ylisuurilla palkankorotuksilla eikä paikata julkisen talouden vajetta lainarahalla.

On tingittävä korotuksista, pidennettävä työuria, leikattava kuluja, nostettava veroja ja veroluonteisia maksuja.

Tällaiset ikävät päätökset edellyttävät laajaa yhteisymmärrystä, konsensusta. Onko se enää mahdollista?

On.

Se kuitenkin edellyttää, että neuvottelupöytään ei mennä ketunhäntä kainalossa hakemaan pikavoittoja. Kun eläkeiän nostosta viimeksi keskusteltiin, EK:n tavoitteli lähinnä kustannussäästöjä.

Työttömyyseläkeputken katkaisu, jota se ajoi voimakkaasti, olisi pidentänyt työuria vain kuukauden, mutta tuonut säästöjä työnantajille senkin edestä.

Jotta vaikeissa asioissa päästään eteenpäin, on työntekijäpuolen oltava valmis siihen, että korotukset ovat tästä eteenpäin alle prosentin. Muuten ei sopua synny.

Lähihistoria antaa rohkaisevia esimerkkejä siitä, mihin voidaan päästä, jos vain löytyy riittävästi yhteistä tahtoa.

Esimerkistä käy viime lamasta nousu. Pääministeri Paavo Lipposen (sd.) hallitukset leikkasivat julkisia menoja lähes neljällä miljardilla eurolla, verotusta kiristettiin, työmarkkinoilla tehtiin lähes nollatason ratkaisuja työllisyyden ja yritysten taseiden sekä tulosten vahvistamisen nimissä.

Kaikki tämä tapahtui ilman työtaisteluja ja eri osapuolien keskinäistä nokittelua.

Vajaassa kymmenessä vuodessa Suomeen luotiin 300 000 uutta työpaikkaa ja valtiontalous saatiin tasapainoon kahdeksassa vuodessa.

Kerrankin Suomi kykeni vastaamaan myönteisesti Kekkosen aikanaan esittämään kysymykseen: Onko Suomella malttia vaurastua?

Nyt edessä on sellainen savotta, ettei vaurastumisesta kannata puhua.

Pikemminkin pitää kysyä: kykenemmekö pitämään tulevaisuudessa hyvinvointivaltiomme edes nykyisessä kuosissaan?

Kansakunnan ikääntyminen, ilmastotalkoot ja globaali kilpailu nostavat tämän pohjoisen kolkan pienen maan ylle ihan uudenlaisia ja ennen kokemattomia uhkakuvia.

Ikävät päätökset edellyttävät laajaa yhteisymmärrystä, konsensusta. Onko sellainen enää mahdollinen?

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic