Uutiset

Hämeenlinna 18.3.2010 Ongelmallinen rasvavero

Idea rasvaisen ruuan – elintarvikkeiden – verottamisesta raskaalla kädellä ei ole uusi. Rankaisuveron puolesta ovat liputtaneet suomalaisten peruskunnon rapautumisesta huolestuneet asiantuntijat.

Rasvaveroa puolustaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska. Hän arvelee, että rasvan kallistuminen on ase liikalihavuutta vastaan.

Pääjohtaja Puskakin kuitenkin myöntää veroon liittyvät ongelmat. Vaikeaa on säätää verolaki, joka kohtelee rasvaa sisältäviä tuotteita oikeudenmukaisesti.

Jos vero ei tätä olisi, kysymys ei olisi aivan mitättömästä yksityiskohdasta: koko länsimaisen veroajattelun perusta on tasapuolisuudessa.

Rasvaveron kiihkeimmät vastustajat väittävät, että kaavailussa on vero, joka olisi paluuta kohti haudattua harkintaverotusta.

Rasvaveroa on kaavailtu elintarvikkeille, jotka sisältävät paljon tyydyttynyttä rasvaa. Kaava on yksinkertainen, mitä enemmän rasvaa, sitä enemmän veroa.

Ja veron tehoon uskovien mielestä myös sitä terveempi kansa!

Veron tulilinjalla ovat muun muassa rasvaiset kermat, juustot, voi ja makkarat. Suomessa ei ole laadittu edes epävirallista kattavaa listaa veron alaisista tuotteista.

Kun listalla on kuitenkin jo nyt maataloustuotteita, on maataloustuottajilta turha hakea verolle tukea. Tuottajat puolustavat ymmärrettävästi omaa elinkeinoaan.

Elintarviketeollisuus tuskin sekään näyttää verolle vihreää valoa.

Tilanne on Suomessa muuttumassa, sillä Tanska on siirtymässä rasvan verottamiseen. Suunnittelu on hyvässä vauhdissa ja maan poliittiset päättäjät ratkaisevat lähiaikoina lain kohtalon.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) on lämmennyt verolle. Miksei olisi, se kasvattaisi valtion verotuloja ja samalla – ilmeisesti – terveydenhuollon menot pitkällä tähtäimellä laskisivat.

Rasvaverosta on keskusteltu epävirallisesti riittävän kauan. Asian virallinen tutkiminen ja selvittäminen voisi aivan hyvin alkaa valtiovarainministeriön johdolla.

Samaan aikaan on järkevää seurata, mitä tapahtuu Tanskassa.

Ruuan hinnan sitominen rasvaan olisi kieltämättä hieman kummallista, koska ongelman ydin ei ole rasvainen ruoka sinänsä vaan ennen muuta syödyn ruuan aivan liian suuri määrä.

Kansaa lihottaa myös liikunnan puute. Kysymys on siis ruokailun – ahmimisen – suosimisesta ja terveysliikunnan raskaasta laiminlyönnistä. Asialle on pakko jotain tehdä!

Kun ihmiset eivät itse kanna vastuuta terveydestään, puheet siirtyvät suomalaisen tavan mukaan yhteiskunnalle. Sen tehtävä on nyt hakea ihmisten puolesta lääkkeet kansanterveyden rapautumisen pysäyttämiseksi.

Pelissä ovat myös verotulot. Valmisteilla olevalla makeisveroilla valtio kerännee vuodessa noin sata miljoonaa euroa, rasvaveron tuotto olisi ilmeisesti paljon enemmän.

Rasvaveron rinnalle on suorastaan pakko nostaa myös makeavero.