Uutiset

Hämeenlinna 22.3.2010 Keskustalle johtaja kakkosketjusta

Moni keskustalainen pettyi, kun europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ilmoitti lauantaina, ettei hän lähde tavoittelemaan keskustan puheenjohtajuutta ensi kesänä.

Jäätteenmäellä on yhä nostetta puolueessaan, ja monet hänen tukijoistaan kokevat, että Annelilla olisi nyt revanssin paikka.

Jäätteenmäki nosti keskustan suurimmaksi puolueeksi seitsemän vuotta sitten, mutta joutui luopumaan nopeasti pääministeriydestä ja puolueen puheenjohtajuudesta, koska käytti vaaliaseena presidentinkansliasta vuodettuja salaisia tietoja.

Jäätteenmäen mukaan revanssin hakeminen ei ole oikea motiivi lähteä puheenjohtajakisaan. Hänen mielestään se olisi paluuta entiseen, jo koettuun.

Pätkäpääministeriys ja pakkoero puoluejohtajan paikalta jättivät Jäätteenmäen sieluun ikuisen trauman. Tapahtumilla olikin varmasti oma vaikutuksensa ratkaisuun.

Keskustan kannalta on harmi, että kovimpana pidetty kolmikko – Olli Rehn, Paula Lehtomäki, Anneli Jäätteenmäki – kieltäytyi ehdokkuudesta.

Puolue joutuu nyt tyytymään kakkosketjun ehdokkaisiin. Ensimmäisen kauden kansanedustaja Timo Kaunisto hakee ehdokkuudellaan lähinnä tunnettuutta. Sen sijaan ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen, hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen tavoittelevat paikkaa tosissaan.

Yhdelläkään ei kuitenkaan ole sellaista etulyöntiasemaa kuin mihin Paula Lehtomäki tai Anneli Jäätteenmäki olisivat ehdokkaina yltäneet.

Mari Kiviniemellä, Mauri Pekkarisella ja Paavo Väyrysellä on kyllä osaamista, mutta jotain puuttuu. Kiviniemi ei herätä poliittisia intohimoja; liian tasainen ja väritön. Samaa ei voi sanoa Pekkarisesta ja Väyrysestä. Pekkarisen energisyys hengästyttää nuorempia ja hän osaa asiansa.

Pekkarinen ei kuitenkaan ikänsä ja imagonsa puolesta vetoa nuoriin äänestäjiin, eikä luo kuvaa uudistuvasta keskustalaisesta liikkeestä. Sama ongelma on Väyrysellä. Hänen imagoonsa yhdistetään vielä pelin politiikka. Väyrystä kannatetaan henkeen ja vereen tai sitten vihataan. Jälkimmäistä on ehkä liian paljon siihen nähden, että keskustan pitäisi hänen johdollaan uusia suurimman puolueen asema.

Yksi asia keskustan puheenjohtajakysymyksessä on varma: uusi johtaja saa niskaansa kovat menestymisen paineet. Keskustan kentälle riittää vain nykyasemien säilyttäminen. Muu koetaan tappioksi.

Keskustaa kuitenkin rasittaa pitkä hallitusvastuu ja kahden kauden pääministeriys. Mielipidemittauksissakin keskusta jää yhä useammin kolmanneksi, kokoomuksen ja SDP:n taakse.

Vaaleja eivät kuitenkaan ratkaise mielipidemittaukset tai muut ennakkoarviot, vaan äänestäjät. Pienetkin ennalta arvaamattomat seikat saattavat vaikuttaa suuria. Pitää muistaa myös keskustan erityispiirre. Ahdingosta puolue saa yleensä voimaa ja ongelmista yhtenäisyys lujittuu.

Päivän lehti

19.1.2020