Uutiset

Hämeenlinna 24.3.2010 Etujärjestöille ei yksi lisävoimala riitä

Hallitus tekee huhtikuun kahdeksas päivä vaalikauden merkittävimmän taloudellisen päätöksen, kun se antaa lisäydinvoiman rakentamisesta esityksen eduskunnalle.

Se on jo lähes kirkossa kuulutettu, että ydinvoiman lisäämiselle näytetään vihreää valoa. Kyse on lähinnä siitä, kuinka monta rakennuslupaa hallitus esittää eduskunnalle hyväksyttäväksi.

Kokoomus on koko ajan esittänyt rakennusluvan myöntämistä kaikille kolmelle hakijalle. Hallituskumppani keskustalle riittäisi yksi. Vihreiden periaatepäätös pysyy: Suomeen ei pidä rakentaa lisää ydinvoimaa.

Demareissa mielipiteet hajoavat, mutta SAK patistaa puoluetta kokoomuksen linjoille, eli kolmen voimalan taakse.

Myös maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestö pyrkii vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin. MTK:ssa puhutaan kahden tai kolmen uuden yksikön tarpeesta.

Työnantajapuoli seisoo yhtenä rintamana kolmen lisävoimalan takana.

Etujärjestöjä painaa yhteinen huoli. Kemiallinen metsäteollisuus tarvitsee edullista ja vakaahintaista sähköä, jotta se pystyy kilpailemaan tuotteillaan kiristyvillä kansainvälisillä markkinoilla.

Jos metsäteollisuus karkaa Suomesta, ei puu liiku metsistä eikä SAK:n jäsenillä ole töitä. Myös raskaan metalliteollisuuden elinehtona on sähkön varma saanti kilpailukykyiseen hintaan pitkälle tulevaisuuteen.

Poliittiset päättäjät joutuvat ydinvoimaratkaisussa koville. Vaalit ovat lähellä ja kansalaisten ydinvoimavastustus kasvaa. Helsingin Sanomien teettämän gallupin mukaan 53 prosenttia suomalaisista kannatti ydinvoiman lisäämistä, kun vastaava luku neljä vuotta sitten oli vielä 62.

Toisessa vaakakupissa painavat sitten teollisuuden tarpeet ja ilmastopoliittiset sitoumuksemme hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä.

Teollisuus ajaa ydinvoiman lisäämistä kahdella kärjellä. Toisaalta se tuo esiin nuo edellä mainitut seikat ja muistuttaa samalla panostuksesta bioenergiaan. Esimerkiksi Teollisuuden Voiman emoyhtiö Pohjolan Voima lupaa investoida kolme miljardia euroa uusiutuvaan energiaan, jos neljäs yksikkö Eurajoen Olkiluotoon saa rakennusluvan.

Teollisuuden on helppo tehdä näitä lupauksia, koska esimerkiksi tuulivoiman rakentamista valtio tukee mittavilla summilla.

Suomen kannalta tuulivoiman lisärakentaminen on sikälikin ongelmallista, ettei meillä ole säätövoimaa, kuten Ruotsilla ja Norjalla.

Helposti käy kuten Tanskalle, että kun tuulee rajusti ja sähköä saadaan runsaasti, se ajetaan naapurimaiden verkkoon.

Naapurimaat puolestaan kasvattavat vesivarantojaan vastaavaan aikaan. Näin kansalaisten maksamilla veroilla tai syöttötariffeilla tuettu tuulivoima menee ruotsalaisten tai norjalaisten hyödyksi.

Jo yhden ydinvoimalan sähköntuotannon korvaaminen tuulivoimalla merkitsee satojen miljoonien lisäkulua veronmaksajille. Ydinvoimaan ei veroja käytetä euroakaan.

Etujärjestöjä painaa yhteinen huoli. Teollisuutemme tarvitsee edullista ja vakaahintalaista sähköä, jotta se pystyy kilpailukykyisenä.