Uutiset

Hämeenlinna 29.3.2010 Maine ei puhdistu nyt rukoilemalla

Pedofilia ja pedofiliaepäilyt ravistelevat katolista kirkkoa ja hämmästyttävät sekä nostettavat suoranaista vihaa muun muassa Saksassa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa.

Paavi Benedictus XVI:n on yrittänyt ratkaista kaiken aikaa paisuvaa skandaalia, mutta tässä hän ei ole alkuunkaan onnistunut.

Tarkasti ottaen tulilinjalla ei ole yksin paavi vaan koko katolinen kirkko, joten puolustustakin johtaa Vatikaani.

Vatikaanin taktiikka on kaikkea muuta kuin harkittu. Se noudattaa – ikävä kyllä – pääosin linjaa, jota katolinen kirkko on noudattanut pedofiliaan jo vuosisadat.

Linja on vaikeneminen, totuuden kiertäminen, jos se suinkin on ollut mahdollista.

Vatikaani ei ole ongelmien selvittämisessä aktiivinen, pakon edessä se on joutunut taipumaan. Näin kävi, kun paavi pyysi anteeksi irlantilaisten pappien tekoja poikkeukselliseksi laskettavassa puheenvuorossa.

Paavin nöyrtyminen oli paha pettymys monelle pedofilian uhrille. Täyttä hyväksyntää ja ymmärrystä se ei saanut edes Irlannissa, vaikka yksi piispa jätti virkansa peiteltyään pappien rikoksia.

Kaikkein eniten Vatikaania ahdistavat syytökset, joiden mukaan nykyinen paavi olisi kardinaalina ollessaan suojellut lasten hyväksikäytöstä epäiltyä pappia.

Vatikaani korostaa, ettei tapausta viety poliisitutkintaan. Tämä käy jonkinlaisesta selityksestä, silti se antaa oudon kuvan katolisen yhteisön kurista ja järjestyksestä.

Kyllä kaiketi kirkon Vatikaania myöten tulisi valvoa pappien tekemisiä, eikä lähteä siitä, että kirkon asia on tarttua pedofiliaepäilyihin vasta poliisin jälkeen.

Kuurojen lasten kouluun liittyvä tapaus on paaville ankara taakka. Se on sitä yksin siksi, että hyväksikäyttöä ja siihen liittyviä asioita tutkii yhdysvaltalainen media.

On turha edes kuvitella, että media jättää jonkun kiven kääntämättä. Paavi ja Vatikaani saavat varautua siihen, että media painaa ankarasti päälle ja vaatii pöytään muutakin kuin selityksiä.

Samalla puolella median kanssa ovat pedofilian uhrit omaisineen.

Katolinen kirkko on pitkälti vieläkin suljettu yhteisö. Sitä se on ollut ennen vieläkin enemmän. Kun kurissa ja valvonnassa on ollut puutteita, minkä lisäksi yli kaiken on haluttu suojella kirkkokunnan kiillotettua julkisivua, väärinkäytöksille on jäänyt tilaa.

Kuinka laaja ongelma pedofilia on ollut ja on nyt katolisessa kirkossa? Tyhjentävää vastausta ei ole olemassakaan, yksikin tapaus on joka tapauksessa liikaa.

Kirkko maksaa peittelystä raskasta hintaa. Katolisen kirkon maine on pahan kerran rähjääntynyt, kiihkeimmät arvostelijat näkevät sen peräti pedofilian pesänä.

Uhrien asemaan Vatikaanilla ei oikein tunnu olevan voimaa ja tahtoa paneutua. Tätä kirollista ”oppia” kirkon omienkin on tuskallisen vaikea ymmärtää.

Kuinka vaikeaan kriisiin Vatikaani ja paavi Benedictus XVI ajautuvat, se selviää ehkä jo muutaman viikon kuluessa.

Katolisen kirkon maine on pahan kerran rähjääntynyt, kiihkeimmät arvostelijat näkevät sen peräti

pedofilian pesänä.