Uutiset

Hämeenlinna 4.3.2010 Sopu syntyi, pelisääntökeskustelu alkoi

Kuljetusalan osapuolet pääsivät hartaasti toivottuun sopuun alan sopimuskiistassa. Paine sovun saamiseksi oli äärimmäisen kova, koska lakko painoi jo neuvottelijoiden niskassa.

Vaikka nyt päästiinkin ratkaisuun, keskustelu työmarkkinoiden pelisäännöistä jatkuu.

Varsin yleinen mielipide on, ettei suomalaisen kansantalouden toimintakykyä saa vaarantaa lakkoilulla. Tällaista keskustelua vauhdittaa myös nykytilanne.

Talouden nousu on oraalla ennätysmäisen jyrkän lasku jälkeen. Suomen bruttokansantuote laski viime vuonna 7,8 prosenttia eli enemmän kuin kertaakaan kansalaissodan jälkeen. Etenkin vientiteollisuus koki syväpudotuksen.

Lakoilla vaarannetaan paitsi talouden nousu, myös Suomen maine luotettavana laitteiden ja tavaran toimittajana. Tällaisilla seikoilla saattaa olla suuri merkitys jatkuvasti kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.

Seuraava ankara vääntö on käsillä satamissa jo tänään, kun niin ikään Auto- ja kuljetusalan työntekijäliittoon kuuluvat ahtaajat uhkaavat lakolla. Työntekijäpuolen vaatimus irtisanomissuojan huomattavasta parantamisesta on vaikeasti soviteltavissa.

Nykyisin suurimmat irtisanomisajat ovat puoli vuotta. Nyt AKT vaatii erorahaksi noin vuoden palkkaa ja vetoaa esimerkkitapaukseen, jossa tällainen summa maksettiin.

Vaatimus on niin kova, että työantajanpuolen on sitä äärimmäisen vaikea hyväksyä.

Myöskään suuri yleisö ei anna tukeaan AKT:n toimille. Ahtaajia on Suomessa 3000 ja he voivat lakkoilullaan pysäyttää koko Suomen viennin ja tuonnin.

Lakon aloittamista ei tue sekään tieto, että ahtaajien keskipalkka nousee selkeästi yli teollisuuden keskiansioiden.

Samalla kun hyväpalkkaisten avainalojen ahne oman edun tavoittelu taantuman oloissa kiihdyttää työmarkkinoiden pelisääntökeskustelua, olisi hyvä tarkastella myös suomalaisen sopimusyhteiskunnan tilaa.

Onko EK:n voimakkaasti ajama liitto -ja työpaikkakohtaisen sopimisen tie oikea malli nykyisessä taloustilanteessa?

EK ei ole suostunut edes keskustelemaan muusta, vaikka työntekijäpuolen keskusjärjestöt ovat toistuvasti sitä vaatineet.

Muun muassa SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly on puhunut yleisestä palkkaraamista, joka voitaisiin sopia keskitetysti ja johon jätettäisiin alakohtaisia neuvotteluvaroja.

Ehdotus on jäänyt Lylyn yksipuheluksi.

Perinteinen kolmikantainen sopiminen on muutenkin vastatuulessa. Paha isku tuli eläkeiän nostoa koskevissa neuvotteluissa. Iän nostosta oltiin yksimielisiä, mutta keinoista eivät työmarkkinaosapuolet päässeet puusta pitkään.

Suomella on edessä kovia aikoja. Perinteinen metsäteollisuus laihtuu kovaa vauhtia ja vienti tökki kautta linjan. Julkinen talouskin on pahasti pakkasella.

Olisiko jo kaivettava konsensushenki koipussista ja etsittävä Suomelle yhteistä selviytymisstrategiaa työmarkkinoilla tappelun ja poliittisen nokittelun sijaan.

Varsin yleinen mielipide on, ettei suomalaisen kansantalouden toimintakykyä saa vaarantaa lakkoilulla.